Elinkautisvankien vapautusedellytysten oikeudellinen harkinta Helsingin hovioikeudessa

Abstract

Tämän tutkimuksen kohteena on elinkautisen vankeuden vapauttamismenettely ja erityisesti vapauttamisedellytykset, joita Helsingin hovioikeuden on vapauttamisharkinnassaan arvioitava. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää elinkautisvankien vapauttamispäätöksistä sellaisia yhtäläisyyksiä ja eroja, joiden avulla vapauttamismenettely ja -edellytykset olisivat paremmin jäsenneltävissä ja vapauttamisharkinnasta tulisi avoimempaa ja ennustettavampaa. Lisäksi tavoitteena on selvittää, millainen asema elinkautisvangeille tehtävällä väkivaltarikosten uusimisriskiarvioinnilla on tällä hetkellä vapauttamismenettelyssä. Tutkimuksessa tullaan kuvailemaan mitä väkivaltarikosten uusimisriskillä tarkoitetaan, miten sitä tutkitaan ja mihin sitä käytetään vapauttamismenettelyssä. Pääasiallisena tutkimusmetodina toimii oikeusdogmaattinen metodi, jonka lisäksi tutkimus pohjautuu kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen aineistoanalyysiin. Tutkimuksen lähdeaineistona on perinteistä kotimaista rikossoikeudellista lähdemateriaalia, mukaan lukien lakeja, lainvalmisteluasiakirjoja, korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuja ja oikeuskirjallisuutta. Elinkautisvankien vapauttamisedellytyksistä ei ole saatavilla tuoretta tutkimustietoa, joten tutkimus pohjautuu laajasti Helsingin hovioikeudelta pyydettyihin elinkautisvankien vapauttamispäätöksiin. Tutkimusta varten Helsingin hovioikeus on myöntänyt tutkimusluvan yhteensä 88 elinkautisvankien vapauttamispäätökseen vuosilta 2015–2019. Päätökset on suoraan lain nojalla määrätty salaisiksi ja koska tämän tutkimuksen tarkoituksena on edesauttaa avoimuutta ja ennustettavuutta ilman, että yksityisyydensuoja vaarantuu, tutkimuksessa ei viitata tapauksiin niiden diaarinumeroilla tai muilla tunnistettavilla tiedoilla. Tutkimustuloksissa korostuivat elinkautiseen vankeuteen johtaneen teon tai tekojen suuri painoarvo vapauttamisharkinnassa, mutta myös muiden vapauttamisedellytysten merkitys. Elinkautisvankien väkivaltarikosten uusimisriskin kannalta merkittävänä tuloksena voidaan pitää sitä, että nykyisiä menetelmiä käyttäen aineiston elinkautisvangeista yli 80 %:lla arvioitiin olevan vähintään keskitason uusimisriski. Lisäksi huomionarvoisena voidaan pitää elinkautisvankien vapauttamismenettelyn osalta sitä, että prosessin kokonaiskesto on tällä hetkellä keskimäärin puolitoista vuotta ja Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön lausunnon lopputulos ennustaa erittäin suurella todennäköisyydellä Helsingin hovioikeuden päätöksen lopputuloksen.