Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten sosiaali- ja terveyspalvelut Lapissa

Abstract

Tässä sosiaalioikeuden pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten sosiaali- ja terveyspalveluja Lapissa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin merkitsee ja miten sidottua on kunnan harkintavalta sen päättäessä palvelujen toteuttamisesta kyseiselle asiakasryhmälle. Tutkimusmetodina on oikeusdogmatiikka. Empiirisellä oikeustutkimuksella haetaan vastausta siihen, miten asiakasryhmän oikeus erilaisiin päihdepalveluihin toteutuu Lapissa. Aineistonkeruumenetelmänä oli sähköpostikysely. Pienen vastausprosentin vuoksi tutkimustuloksia käytetään kuitenkin esimerkkiaineistona, jota verrataan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnallisen selvityksen tuloksiin. Oikeus laitosmuotoiseen perhekuntoutukseen toteutuu esimerkkikunnissa paremmin kuin valtakunnallisesti.

Laeissa määritellään ne oikeudelliset periaatteet, joiden mukaan potilaita ja sosiaalihuollon asiakkaita on kohdeltava. Keskeistä on sosiaalipalvelujen oikeus saada hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää, minkä lisäksi asiakkaalla on oikeus itsemääräämisoikeuteen. Potilaalla taasen on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, minkä lisäksi potilaslain 3 §:ssä säädetään, että jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää saada terveydentilansa edellyttämää hoitoa niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä.

Päihteitä käyttävien odottavien äitien hoitoon pääsy on turvattu sosiaalihuoltolaissa subjektiivisena oikeutena. Sosiaalilautakunnan tai muun vastaavan kunnan toimielimen tai toimielinten on huolehdittava lain velvoitteista. Subjektiivisten oikeuksien ollessa kyseessä tietynsisältöinen päätös on tehtävä aina määräedellytysten täyttyessä, ja oikeustieteessä puhutaan tällöin oikeusharkinnasta tai sidotusta harkinnasta. Raskaana olevalle päihteitä käyttävälle naiselle on annettava päihteettömyyttä tukevat sosiaalipalvelut. Laki ei määrittele sosiaalihuollon päihdepalveluja, jotka kunnalla on velvollisuus järjestää, joten kunta käyttää asiassa tarkoituksenmukaisuusharkintaa.