Liikunta-aktiivisuuden kehittämien: Kahdeksasluokkalaisten antamia merkityksiä Move!-mittauksille

Abstract

Lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus on vähentynyt huomattavasti vuosikymmenien saatos-sa. Yhä useammalla lapsella koululiikunnan osuus päivittäisessä fyysisessä aktiivisuudessa kasvaa tärkeämmäksi vapaaehtoisen fyysisen aktiivisuuden vähentyessä vapaa-ajalla. Syitä tähän on monia, kuten lisääntynyt viihdemedian käyttö sekä muuttuneet liikuntatottumukset. Opinnäytetyössämme halusimme selvittää erilaisia keinoja kehittää nuorten liikunta-aktiivisuutta Move-mittausien suorittamisesta saadun informaation avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui Move!-mittausten ja motivaatioteorioiden ympärille, sillä puhuttaessa liikunta-aktiivisuudesta motivaatio nousee esiin ensimmäisenä asiana. Move!-mittaukset ilmiöinä voi olla monille uusi asia, joten esittelimme siihen liitty-vää kirjallisuutta ja niiden tarkoitusta myös teoriaosuudessamme. Tutkimuksen toteutimme laadullisesti tapaustutkimuksena ja aineiston keräsimme ryhmähaastattelulla. Analyysivai-heen toteutimme teoriaohjaavan sisällön analyysin mukaan. Tutkimuksessamme nuorten mielipiteet ja näkemykset jakautuivat laajalle skaalalle. Jaoim-me tulokset kolmeen erilaiseen ryhmään, jotka olivat motivaatio, vuorovaikutus ja tavoit-teellisuus. Nuorten motivaatiossa oli havaittavissa selkeä kahtiajako, sillä osa nautti tietyn-laisesta itse asetetusta kilpailuasetelmasta sekä omien tuloksien parantamisesta, kun taas osalla oli hyvin vahvoja negatiivisia kokemuksia liittyen toisten edessä toimimiseen mittaus-ten aikaan. Havaitsimme, että Move!-mittauksen jälkeen olisi vuorovaikutuksen osalta pa-rannettavaa, sillä mittaustuloksia ei läpikäyty juuri lainkaan. Tavoitteellisuudessa ilmeni nuorten halukkuus vaikuttaa omaan fyysiseen kuntoonsa sekä kiinnostus seurata tulosten kehittymistä Tulosten perusteella kehitimme käytännössä toimivia ideoita, joita opettajat voisivat sisällyt-tää omaan opettajuuteensa sekä tunneilla tapahtuvaan toimintaan. Opinnäytetyön johtopää-tös on, että oppilaiden motivointi ja sen ylläpitäminen on erittäin tärkeässä asemassa. Erilai-sia motivaatiokeinoja ovat palautteen antaminen, yksilöllistäminen, eriyttäminen ja autono-mian lisäämien. Motivaatiota pystytään ylläpitämään huomioimalla oppilaan nykyinen taso ja kehityskaari aina sen aikaiselle tasolle rakennetulla harjoittelulla.