”Tarkista tosiaan lähikollegat – se on tosi merkityksellistä” : Kollegiaalinen tuki aikuissosiaalityön lähiesihenkilöiden työhyvinvoinnin tukena

Abstract

Koronapandemia on mullistanut sosiaalityön sektoria laaja-alaisesti. Sosiaalityöntekijät ovat tavallisesti tottuneet työskentelemään ihmisten ympäröimänä. Keväällä 2020 yhteiskuntamme kuitenkin suljettiin ja yhteiskunta teki muutamassa vuorokaudessa huomattavan digiloikan – sellaisen, kehittämiseen oli aiemmin käytetty useita vuosia. Kollegiaalisuus työpaikoilla väheni ja vuorovaikutuksen luonne muuttui erilaiseksi.

Tämän Pro Gradu -tutkielman tarkoitus on tarkastella sitä, miten eräässä organisaatiossa työskentelevät lähiesihenkilöt näkevät kanssakollegansa ja miten kanssakollega voi vaikuttaa toisen esihenkilön työhyvinvointiin. Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sitä, millaisena tutkielmaan osallistuneet lähiesihenkilöt näkevät oman työhyvinvointinsa, ja millaisissa tilanteissa esihenkilöt ovat saaneet toisiltaan tukea. Tarkastelen aineistossa myös johtavien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia johtamisesta suhteessa tutkittavaan organisaatioon. Haastattelin tutkielmaa varten seitsemää johtavaa sosiaalityöntekijää, jotka työskentelevät aikuissosiaalityön erilaisissa tiimeissä ja analysoin heiltä saamani vastaukset narratiivisin menetelmin.

Sosiaalityön johtamista voidaan pitää haastavana työnä, jossa korostuvat niin johdettavan sosiaalityön substanssiosaaminen kuin johtamistaidotkin. Esihenkilöt vastaavat viime kädessä siitä, että johdetun tiimin työ tulee hoidettua lain mukaisesti ja eettisesti kestävällä tavalla, varmistaen asiakkaille heidän tarvitsemansa palvelu. Esihenkilöillä on vastuullaan useita, arjen sujuvuuden kannalta välttämättömiä asioita.

Tutkielmani perusteella kollegiaalisuus on vahvasti läsnä organisaation jokapäiväisessä työssä ja esihenkilökollegalta on helppo saada tukea niin henkilökohtaiseen elämään liittyviin pulmiin kuin haastavimpiinkin johtamiseen liittyviin kysymyksiin. Esihenkilökollega nähdään helpommin saavutettavana kuin johtavien sosiaalityöntekijöiden omat esihenkilöt, jotka vaikuttavat olevan kuormittuneita suhteessa omaan työhönsä. Esihenkilökollega voi toimia myös vertaistukena haastavissa tilanteissa. Organisaation rakenteen perusteella johtavilla sosiaalityöntekijöillä olisi valtava potentiaali saada kollegiaalista tukea myös muilta ammattiryhmiltä sosiaali- ja terveysalan uudistuksen hengen mukaisesti, mutta tutkimassani organisaatiossa tätä kollegiaalisuutta ei ole osattu ja ymmärretty hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Toimipisteet ylittävän kollegiaalisuuden kanssa organisaatiolla on vielä kehitettävää, mutta samassa toimipisteessä työskentelevät läheisimmät kollegat näyttäytyvät tutkielmani perusteella voimavarana johtavien sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnille.