Erityisten sijoitusrahastojen hallinnointia koskevan arvonlisäverovapautuksen ulottuvuudet

Abstract

Tutkimuksessa selvitetään, mitkä sijoitusrahastot ovat arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EY) 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan tarkoittamia erityisiä sijoitusrahastoja sekä mitkä palvelut ovat säännöksen tarkoittamia arvonlisäverosta vapautettuja erityisen sijoitusrahaston hallinnointiin liittyviä palveluja. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan oikeusdogmaattisesta sekä oikeusvertailevasta näkökulmasta.

Toisin kuin esimerkiksi Ruotsin arvonlisäverolakiin, suomalaiseen lainsäädäntöön ei ole implementoitu erityisen sijoitusrahaston hallinnoinnin arvonlisäverosta vapauttavia säännöksiä. Vaikka kotimaisten säännösten puuttuminen ei tutkimuksen havaintojen perusteella ole aiheuttanut ongelmia käytännössä, ei nykyistä oikeustilaa voida pitää Suomen perustuslain (731/1999) 81.1 §:n verotuksen yleisen legaliteettiperiaatteen näkökulmasta tyydyttävänä.

Tutkimuksen mukaan UCITS-direktiivin (2009/65/EY) mukaisia yhteissijoitusyrityksiä on pidettävä erityisinä sijoitusrahastoina. Lisäksi muun muassa eläkekassat ja AIFM-direktiivin (2011/61/EU) tarkoittamat vaihtoehtorahastot voivat olla erityisiä sijoitusrahastoja, mikäli ne ominaispiirteiltään vastaavat yhteissijoitusyrityksiä ja kilpailevat yhteissijoitusyritysten kanssa. Ollakseen erityisiä sijoitusrahastoja, niiden on muun ohessa sijoitettava varoja yhteisesti riskin hajauttamisen periaatteella, oltava valtion erityisen valvonnan alaisia sekä hallinnoitava sijoituksia omissa nimissään. Lisäksi sijoittajien on kannettava sijoittajariski itse.

Erityisen sijoitusrahaston hyväksi tulevat palvelut ovat arvonlisäverosta vapautettuja vain, jos palvelut ovat erityisiä ja olennaisia osatekijöitä erityisen sijoitusrahaston hallinnoinnille sekä muodostavat kokonaisuutena arvioiden erillisen kokonaisuuden. Esimerkiksi säilytysyhteisön tehtävät tai pelkät aineelliset tai tekniset palvelut eivät kuulu vapautuksen piiriin.