Kumppanit poluilla ja pitkospuilla – Posthumanistinen näkökulma koirien kanssa retkeilyyn

Abstract

Koirien kanssa tapahtuva retkeily liittää yhteen kaksi ajankohtaista ilmiötä: luontomatkailun nousevan suosion sekä eläinten kanssa tapahtuvan matkailun. Eläinten kanssa matkustaminen liittyy jo pitkään jatkuneeseen perheiden hybridisoitumiseen, eli perinteisesti käsitettyjen seura/hyötyeläimien roolin muuttumiseen kumppanieläimiksi ja perheenjäseniksi.

Aiemmin eläinten kanssa matkailua on tutkittu pääasiassa ihmisen kokemusten näkökulmasta, mutta viime vuosina eläinten hyvinvointia korostava tutkimusnäkökulma on kuitenkin korostunut myös ihmistutkimuksessa. Eläinten kanssa jaetut aktiviteetit yleistyvät samalla kun eläintalouksien määrä ja eläimiin kohdistuva kulutus kasvaa, joten myös matkailussa tarvitaan monilajisia näkökulmia, jotta voidaan vastata monilajisten kokoonpanojen tarpeisiin.

Tutkielman taustalla on posthumanistinen ontologia, jossa korostetaan eläinten subjektiutta, ja kumppanieläin on tutkielman keskeinen käsite. Kumppanieläimen kanssa tapahtuvassa retkeilyssä korostuu tarve käsittää muutkin kuin ihmiset aktiivisiksi toimijoiksi. Tutkielma pyrkii havainnollistamaan millä tavoin koirat kumppanieläiminä vaikuttavat retkeilyyn. Tätä kysymystä lähestytään tutkimalla koiran kanssa retkeilyn ominaispiirteitä, mitä koira kumppanina estää ja mahdollistaa retkeilyssä sekä millaisia motiiveja koirien kanssa retkeilyn taustalla on.

Tutkielma on toteutettu monimenetelmällisenä mixed model-tutkimuksena, jossa kvalitatiivista ja kvantitatiivista tiedonhankintaa on yhdistetty verkossa toteutetussa kyselytutkimuksessa. Kerätyn aineiston analyysissa on hyödynnetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia sekä tilastollisia työkaluja. Monimenetelmällisellä lähestymistavalla on pyritty hyödyntämään eri menetelmien parhaita puolia: kvalitatiivisen aineiston tuomaa syvyyttä sekä kvantitatiivisen aineiston laajuutta.

Tutkimustuloksista nousevia teemoja olivat esimerkiksi hyvinvoinnin edistäminen sekä turvallisuuden merkitys retkeilyssä. Nämä teemat esiintyivät kumppanuuden kautta molempiin suuntiin: vastaajien hyvinvointia lisäsi se, että myös heidän kanssaan retkeilevät koirat nauttivat ja hyötyvät retkeilystä. Koirat toivat vastaajille turvallisuudentunnetta retkeillessä, ja koirien turvallisuuden varmistaminen oli vastaajille tärkeää. Tulosten perusteella koirat koetaan kumppaneiksi, joiden kanssa halutaan viettää laatuaikaa, jotka rikastuttavat retkeilykokemusta ja joille halutaan tarjota elämyksellisiä hetkiä. Jatkotutkimuksessa muiden eläinten kanssa retkeily sekä koiran kanssa rakentuva kumppanuus erilaisissa harrastuksissa tai matkailun konteksteissa voisivat tuottaa tärkeää tietoa, mutta olisi tärkeää saada ihmistieteen lisäksi myös eläintieteen näkökulmia mukaan kumppanilajeja käsittelevään tutkimukseen.

Avainsanat: retkeily, luontomatkailu, kumppanieläin, posthumanismi, monimenetelmällisyys