Paltamon varhaiskasvatuksen henkilöstön kokemuksia asiakaskunnan monikulttuuristumisesta

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitän kainuulaisen Paltamon kunnan varhaiskasvatuksen työntekijöiden kokemuksia asiakaskunnan monikulttuuristumisesta ja muutoksista, joita se on tuonut heidän työhönsä. Paikkakunnalla sijaitseva Kainuun opisto järjestää maahanmuuttajien aikuisperuskoulutusta sisäoppilaitoksena. Syksystä 2018 lähtien opiston perheellisten opiskelijoiden lapset on hoidettu kunnan varhaiskasvatusyksiköissä, aiemmin opistolla toimineen ryhmäperhepäivähoidon sijaan. Kulttuurisen moninaisuuden lisääntyminen on haastanut varhaiskasvatuksen etsimään uusia toimintatapoja, sekä keinoja yhteisymmärryksen syntymiseksi. Globalisaation myötä aihe on ajankohtainen paitsi Paltamossa, myös yleisesti yhteiskunnassa ja maailmassa.

Keräsin tutkimusaineistoni neljälle varhaiskasvatuksen työntekijälle kohdistetulla ryhmäkeskustelulla. Analysoin litteroidun aineiston temaattisen analyysin keinoin, interkulttuurisen oppimisen teorian teemojen pohjalta. Lisäksi haastattelin kunnan varhaiskasvatuspäällikköä taustatietojen kartoittamiseksi. Tutkimukseni teoreettisena tulokulmana on feministinen tieteenteoria ja sen keskuudessa muotoutunut standpoint-epistemologia. Tuon esille naisvaltaisen yhteiskunnallisesti keskeisen, mutta varsin vähän arvostetun alan arkipäivien todellisuutta, varhaiskasvatuksen ammattilaisten toimintaa sekä interkulttuurisen oppimisen merkitystä kulttuurisen moninaisuuden kohtaamisessa ja yhteisymmärryksen muotoutumisessa.

Tutkimuksen tuloksina voi todeta interkulttuurisen oppimisen näkyvän henkilöstön kokemuksissa. Kiireisyys ja toiminnan ennakoimattomuus ovat kuitenkin arjessa haasteena. Henkilöstöllä olisi myös tarve formaalille koulutukselle pelkän arjen kohtaamisissa ja käytännön tilanteissa tapahtuvan oppimisen lisäksi. Oma asenne nähdään kuitenkin tärkeimpänä ominaisuutena työn hoitamisessa ja maahanmuuttajaperheiden kohtaamisessa. Työyhteisölle on syntynyt omanlainen joustava, avoin, ratkaisukeskeinen ja huumorintajua voimavarana käyttävä toimintakulttuuri. Tämän turvin on selvitty haastavissakin muutostilanteissa, joissa tietoa ja tukea on ollut vähänlaisesti saatavilla. Paltamon varhaiskasvatuksessa on toteutettu kontekstuaalisen relativismin ihannetta, jolloin tietyistä omista arvoista ja toimintatavoista ei olla joustettu, vaikka kulttuurinen moninaisuus onkin otettu huomioon. Ennakoimattomuuteen ja varhaiskasvatuksen rahoitukseen liittyvät rakenteelliset reunaehdot tulevat myös tutkimuksessa ilmi. Lisäksi pohdin kulttuurisen moninaisuuden lisääntymisen merkitystä Paltamon kaltaisilla syrjäseuduilla ja sitä, miten asiaa voi lähestyä enemmän mahdollisuuden kuin uhan näkökulmasta.