Ydinjätteen loppusijoitus – Julkisoikeudellinen vastuu pilaantuneesta ympäristöstä

Abstract

Ydinjätteen loppusijoittaminen on merkittävä ja erittäin ajankohtainen aihe yhteiskunnassa ja sen lisäksi sekä kansallisen sääntelyn että poliittisen päätöksen teon saralla. Tutkielmassa keskitytään analysoimaan ydinenergialain (YEL, 990/1987) mukaisen ydinjätteiden loppusijoituksen julkisoikeudellisen ympäristövastuun toteutumista ja oikeudellista sääntelyä sekä tunnistamaan loppusijoituslaitokseen liittyvän lainsäädännön ja oikeudellisen prosessin epäkohtia. Tutkimukseni päämetodi on lainopillinen, mutta koska kyseessä on aihepiiri, jolla on vahva yhteys politiikkaan, käytän toisena metodina oikeuspolitiikkaa. Selvää rajaa metodien välille ei ole tehtävissä, vaan ne esiintyvät tutkimuksessa muodostaen eheän kokonaisuuden.

Ydinjätteen loppusijoittamisessa on kyse merkittävästä ja hyvin pysyväisluonteisesta hankkeesta. Sen merkittävyydestä yhteiskunnassa kertoo siihen liittyvä varsin pitkä periaatepäätösvaihe. Koska ydinjätettä syntyy koko ajan lisää, on myös tärkeää valmistautua loppusijoitukseen mahdollisimman perusteellisesti, jotta se voidaan toteuttaa mahdollisimman turvallisesti ympäristön kannalta. Hanke on kuitenkin ensimmäinen laatuaan ja siksi tulee myös valmistautua siitä mahdollisesti aiheutuviin haitallisiin ympäristövaikutuksiin. Suureen merkitykseen nouseekin luvanhaltijan ympäristövastuu. Aiheuttamisperiaatteen mukaisesti jätehuoltovelvollinen on vastuussa ydinjätteiden turvallisesta loppusijoituksesta, sen kustannuksista sekä siitä aiheutuvien ympäristöhaittojen korjaamisesta. Ympäristön pilaantumistilanteessa vastuu ennallistamistoimista on ensisijaisesti luvanhaltijalla ja jos kyseinen taho ei tätä pysty suorittamaan, vastuu siirtyy toissijaiselle vastuutaholle eli valtiolle. Koska loppusijoitus on merkittävä koko yhteiskunnalle, on tärkeää, että sitä koskeva sääntely päivitetään soveltumaan paremmin nykyajan yhteiskunnan tarpeisiin sekä loppusijoitusta ja siihen liittyvää julkisoikeudellista ympäristövastuuta koskevat lainsäädännön aukot tunnistetaan ja pyritään täyttämään.