Itseohjautuvuuden etäjohtaminen: esihenkilöiden näkemyksiä itseohjautuvuudesta etätyössä

Abstract

Organisaatioiden toimintaympäristön muuttumisen sekä työelämän murroksen vuoksi organisaatioilta vaaditaan kykyä mukautua nopeasti tapahtuviin muutoksiin, joista etätyön runsas lisääntyminen on yksi tyypillinen ilmentymä. Itseohjautuvuus on keino pysyä muutosvauhdissa mukana, ja ilmiö onkin tämän hetken työelämän trendikäsite. Hyvä ihmisjohtaminen edesauttaa itseohjautuvuuden tarkoituksenmukaista toteutumista.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää esihenkilöiden kokemuksia ja näkemyksiä etätyöntekijän itseohjautuvuudesta sekä itseohjautuvuuden johtamisesta. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty teemahaastatteluin haastattelemalla kahdeksaa eri asiantuntijaorganisaatioissa toimivaa henkilöä. Haastateltavat etsittiin Digiajan työhyvinvointi -hankkeen kautta. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu itseohjautuvuuden ilmiön ympärille huomioiden erityisesti itseohjautuvuusteorian (self-determination theory, SDT) mukaiset psykologiset perustarpeet. Lisäksi teoreettinen viitekehys sisältää etätyön ja etäjohtamisen aihealueet.

Tutkielma osoittaa, että yksilön itseohjautuvuus on moninainen ilmiö, jossa yksilöllinen vaihtelu on suurta. Itseohjautuvuuden nähtiin tarkoittavan itsenäistä tapaa tehdä työtä, jolloin työntekijän oma vastuu korostuu. Etätyössä itseohjautuvuudella katsottiin olevan merkittävä ja tärkeä rooli etenkin työn edistämisen sekä hyvinvoinnin suhteen. Esihenkilöt kokivat itseohjautuvuuden merkityksen kasvaneen etätyön yleistymisen myötä, ja tämä muutos nähtiin pääsääntöisesti suotuisana. Tulevaisuudessa itseohjautuvuuden roolin katsottiin voivan myös pienentyä etenkin koronakriisin jälkeen. Hybridityön nähtiin olevan lupaava keino jatkaa etätyötä myös tulevaisuudessa.

Esihenkilö voi tukea työntekijän itseohjautuvuutta edistämällä psykologisten perustarpeiden täyttymistä. Autonomian toteutumista esihenkilöt tukivat erityisesti suomalla työntekijälle vapauksia ja mahdollisuuden tehdä työtä itsemääräämällään tavalla. Pätevyyden tarpeen täyttymistä esihenkilöt pyrkivät edistämään tarkoituksenmukaisella palautteen annolla, mahdollistamalla uuden oppimisen ja käymällä kehittymistä tukevia keskusteluja. Yhteisöllisyyden tarpeen toteutumista tuettiin arvostuksen osoittamisella, säännöllisellä vuorovaikutuksella sekä mahdollistamalla vapaamuotoiset tapaamiset. Fyysisen etäisyyden vuoksi vuorovaikutus sekä luottamuksen rakentaminen koettiin haasteellisiksi.