Ehkäisevän toimeentulotuen käyttö aikuissosiaalityön työvälineenä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ehkäisevän toimeentulotuen käyttöä Helsingin kaupungin yli 30-vuotiaiden asiakkaiden osalta suunnitelmallisen sosiaalityön työväli-neenä. Lisäksi tavoitteena on saada tietoa siitä, millaisen harkintaprosessin perusteella ja mihin erityisistä olosuhteista johtuvaan harkinnanvaraisen toimeentulotuen tarpeeseen sosiaalityöntekijät ovat myöntäneet ehkäisevää toimeentulotukea.

Tutkimuksen tieteenfilosofisena lähtökohtana on käytetty kriittisen realismin teoriaa. Tutkimuksen keskeisinä käsitteinä ovat harkintavallan, taloussosiaalityön, elämänhallin-nan, sosiaalisen toimintakyvyn sekä rakenteellisen sosiaalityön käsitteet. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto koostuu tilasto-osiosta, satunnaisotan-nalla valituista kahdestakymmenestä tarkemmin analysoitavasta ehkäisevän toimeentulo-tuen päätöksestä ja päätöksiin liittyvästä asiakirja-aineistosta. Analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysin avulla dokumentteja voidaan analysoida objektiivisesti ja systemaattisesti. Aineisto saadaan kuvattua tiiviisti, selkeästi ja joh-donmukaisesti. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa aineistosta on etsitty päätösten sisäl-töä kuvaavia teemoja ja päätöksen ratkaisuun johtanutta logiikkaa. Analyysin toisessa vaiheessa aineisto on luokiteltu päätöksentekoon johtaneen asiakastyön prosessin mu-kaan.

Tutkimus on tehnyt näkyväksi aikuissosiaalityön asiakastyön prosesseja ja niihin liittyviä kehitystarpeita, sosiaalityöntekijöiden käytämän harkintavallan perusteita sekä ehkäise-vän toimeentulotuen käyttöä. Tutkimustulosten perusteella sosiaalityöntekijöiden harkin-tavallan käyttö on perustunut pääasiassa tapauskohtaiseen harkintaan, kokemuspohjai-seen tietoon sekä vakiintuneisiin käytäntöihin. Ehkäisevällä toimeentulotuella on suunni-telmallisen sosiaalityön toteuttamisen sijaan pääasiassa täydennetty viimesijaista perus-turvaa. Jotta ehkäisevästä toimeentulotuesta muodostuisi vaikuttava sosiaalityön työvä-line, tarvitaan asiakkaiden palvelutarpeen arvioinnin toteuttamisen mahdollistavat resurs-sit ja palvelutarpeen arviointien toteuttamiseen kannustavan toimintakulttuurin vahvis-tamista. Lisäksi tarvitaan vahvempaa rakenteellisen sosiaalityön, kriittisen sosiaalityön sekä taloussosiaalityön orientaatioiden hyödyntämistä käytännön työn toteuttamisessa. Vasta riittävässä laajuudessa toteutettu palvelutarpeen arviointi, suunnitelmallinen ta-voitteiden asettaminen ja taloussosiaalityöhön liittyvän osaamisen vahvistaminen sekä rakenteellisen ja kriittisen sosiaalityön orientaatioiden laajempi hyödyntäminen mahdol-listavat ehkäisevän toimeentulotuen muodostumisen aikuissosiaalityön suunnitelmal-liseksi työvälineeksi.