Ehkäisevän toimeentulotuen käyttö aikuissosiaalityön työvälineenä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ehkäisevän toimeentulotuen käyttöä Helsingin kaupungin yli 30-vuotiaiden asiakkaiden osalta suunnitelmallisen sosiaalityön työväli neenä. Lisäksi tavoitteena on saada tietoa siitä, millaisen harkintaprosessin perusteella ja mihin erityisistä olosuhteista johtuvaan harkinnanvaraisen toimeentulotuen tarpeeseen sosiaalityöntekijät ovat myöntäneet ehkäisevää toimeentulotukea. Tutkimuksen tieteenfilosofisena lähtökohtana on käytetty kriittisen realismin teoriaa. Tutkimuksen keskeisinä käsitteinä ovat harkintavallan, taloussosiaalityön, elämänhallin nan, sosiaalisen toimintakyvyn sekä rakenteellisen sosiaalityön käsitteet. Tutkimus on to teutettu kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto koostuu tilasto-osiosta, satunnaisotan nalla valituista kahdestakymmenestä tarkemmin analysoitavasta ehkäisevän toimeentulo tuen päätöksestä ja päätöksiin liittyvästä asiakirja-aineistosta. Analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysin avulla dokumentteja voidaan analysoida ob jektiivisesti ja systemaattisesti. Aineisto saadaan kuvattua tiiviisti, selkeästi ja johdonmu kaisesti. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa aineistosta on etsitty päätösten sisältöä ku vaavia teemoja ja päätöksen ratkaisuun johtanutta logiikkaa. Analyysin toisessa vaiheessa aineisto on luokiteltu päätöksentekoon johtaneen asiakastyön prosessin mukaan. Tutkimus on tehnyt näkyväksi aikuissosiaalityön asiakastyön prosesseja ja niihin liittyviä kehitystarpeita, sosiaalityöntekijöiden käytämän harkintavallan perusteita sekä ehkäise vän toimeentulotuen käyttöä. Tutkimustulosten perusteella sosiaalityöntekijöiden harkin tavallan käyttö on perustunut pääasiassa tapauskohtaiseen harkintaan, kokemuspohjai seen tietoon sekä vakiintuneisiin käytäntöihin. Ehkäisevällä toimeentulotuella on suunni telmallisen sosiaalityön toteuttamisen sijaan pääasiassa täydennetty viimesijaista perus turvaa. Jotta ehkäisevästä toimeentulotuesta muodostuisi vaikuttava sosiaalityön työvä line, tarvitaan asiakkaiden palvelutarpeen arvioinnin toteuttamisen mahdollistavat resurs sit ja palvelutarpeen arviointien toteuttamiseen kannustavan toimintakulttuurin vahvista mista. Lisäksi tarvitaan vahvempaa rakenteellisen sosiaalityön, kriittisen sosiaalityön sekä taloussosiaalityön orientaatioiden hyödyntämistä käytännön työn toteuttamisessa. Vasta riittävässä laajuudessa toteutettu palvelutarpeen arviointi, suunnitelmallinen tavoit teiden asettaminen ja taloussosiaalityöhön liittyvän osaamisen vahvistaminen sekä raken teellisen ja kriittisen sosiaalityön orientaatioiden laajempi hyödyntäminen mahdollistavat ehkäisevän toimeentulotuen muodostumisen aikuissosiaalityön suunnitelmalliseksi työ välineeksi.