Parisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten autetuksi tulemisen esteet

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli tuoda esiin parisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten autetuksi tulemisen esteitä eli niitä tekijöitä, jotka estävät naisia hakemasta ja saamasta apua. Autetuksi tulemisen esteitä tarkasteltiin naisten omakohtaisten kokemusten avulla ja sukupuolistuneisuuden näkökulmasta.

Tutkielma toteutettiin laadullisen tutkimuksena ja aineisto analysoitiin sisällön analyysimenetelmällä. Saimme käyttöömme valmiin tutkimusaineiston, joka on kerätty Etelä-Savossa vuosina 2018–2020 osana Viola -väkivallasta vapaaksi ry:n Väkivaltatyön yhteensovitetut toimintamallit -hanketta. Tähän opinnäytetutkimukseen valikoitui kahdeksan naisen haastattelut, jotka käsittelivät naisten kokemuksia parisuhdeväkivallasta ja autetuksi tulemisesta.

Tutkimustulosten mukaan naisten autetuksi tulemisen esteet olivat moninaisia, ja tutkimustuloksissa jäsensimme esteet sisäisiin ja ulkoisiin esteisiin. Sisäisiin esteisiin kuuluvat tunteet näyttäytyivät uhrien kokemuksissa häpeänä, syyllisyytenä, pelkona ja rakkautena väkivaltaisessa tilanteessa. Tunteille oli yhteistä, että naiset näkivät parisuhdeväkivallan syyt muualla kuin väkivallan tekijässä. Naiset syyllistivät parisuhdeväkivallasta itseään ja kokivat huonommuutta parisuhteessa. Sisäisiin esteisiin sijoittuivat myös tulevaisuudentoiveet, kuten toiveet väkivallan tekijän muuttumisesta ja väkivallan loppumisesta. Naiset kokivat avun hakemista estävänä tekijänä kulissien ylläpitämisen, joka ilmeni väkivallan salailuna ja piilotteluna. Erityisen tärkeää naisille oli säilyttää ehjä koti ja perhe.

Ulkoisiin esteisiin paikantuivat ihmissuhteisiin liittyvät estävät tekijät, kuten läheisten tuen puute avun hakemisessa sekä tekijän uhkaavasta käytöksestä johtuvat asiat. Sosiokulttuurisiin tekijöihin sijoittuivat autetuksi tulemista estäneet tiedon puute sekä taloudellinen tilanne ja käytettävissä olevat resurssit. Ulkoisiin esteisiin sijoittui myös yhteiskunnallinen taso. Naisten kokemuksissa parisuhdeväkivalta on edelleen tabu, vaiettu ja salattu asia yhteiskunnassamme, mikä hankaloittaa avun hakemista. Vähäinen julkinen keskustelu koettiin autetuksi tulemista estävänä tekijänä. Yhteiskunnan päätöksentekijät eivät ole tietoisia parisuhdeväkivallasta ja sen seurauksista, joka heijastuu poliittiseen päätöksentekoon ja myönnettyihin resursseihin. Työntekijöiden kompetenssiin liittyvinä estävinä tekijöinä tulivat esille, etteivät työntekijät aina kohtaa uhreja ja uhreilla oli huo-noja kokemuksia viranomaisista. Parisuhdeväkivallan sukupuolistuneisuus näyttäytyi naisen heikkona asemana niin parisuhteessa kuin yhteiskunnallisestikin.