”...olo tuntuu hyödyttömältä ja riittämättömältä” Luokanopettajien kokemuksia työhyvinvoinnista Covid-19-pandemian aikana
Malkamäki, Milla (2022-04-11)
Lapin yliopisto
11.04.2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022041128159
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022041128159
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata, millainen on luokanopettajien koettu työhyvinvointi Covid-19-pandemia-aikana. Aineisto koostuu satunaisesti valikoituneiden luokanopettajien kokemuksista ympäri Suomen ja keräsin aineiston sähköisen kyselylomakkeen avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu hyvinvoinnin näkökulmasta työhyvinvoinnin sekä Covid-19-pandemian ympärille.
Tutkimus on laadullinen fenomenologinen tutkimus ja aineiston analysoin hyödyntäen fenomenologista lähestymistapaa sekä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysi eteni yksilökohtaisen merkitysverkoston jäsentämisestä yleisen merkitysverkoston luontiin, jonka osa-alueisiin pohjaan aineiston analyysin. Nämä osa-alueet ovat aineistosta esille nousseet neljä merkityskokonaisuutta, jotka olivat työn tuottama henkinen pääoma, työn vuorovaikutuksellinen perspektiivi, toimivan työympäristön olosuhteet sekä työssäjaksamisen edellytykset.
Tutkimuksen tulosten perusteella valtaosa vastanneista luokanopettajista koki työhyvinvoinnin Covid-19-pandemian myötä kärsineen. Syitä työhyvinvoinnin horjumiselle pandemia-aikana olivat muun muassa oppilaiden oireilu, vapaa- ajan puute, etäopetukseen liittyvä osaamattomuus, työyhteisöstä eristäytyminen, koettu arvottomuuden tunne, fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen, epätietoisuus sekä muuttuneet työympäristön käytänteet. Tulokset osoittivat myös, että suurimpana osa-alueena luokanopettajat kokivat psyykkisen hyvinvointinsa kärsineen. Luokanopettajat huolehtivat työhyvinvoinnistaan pandemia-aikana itseään toteuttamalla, oman tukiverkoston avulla, vaalimalla positiivista asennetta sekä rajaamalla työaikaa. Opettajien oma tukiverkosto muodostui merkittävimmäksi osa-alueeksi työhyvinvoinnista huolehtimisessa.
Tulosten myötä on hyvä pohtia, kuinka opettajien työhyvinvointia voidaan tulevaisuudessa kehittää. Opettajien työhyvinvointi on tärkeää sekä opettajan itsensä, että oppilaiden kannalta, sillä hyvinvoiva aikuinen kasvattaa hyvinvoivia lapsia.
Tutkimus on laadullinen fenomenologinen tutkimus ja aineiston analysoin hyödyntäen fenomenologista lähestymistapaa sekä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysi eteni yksilökohtaisen merkitysverkoston jäsentämisestä yleisen merkitysverkoston luontiin, jonka osa-alueisiin pohjaan aineiston analyysin. Nämä osa-alueet ovat aineistosta esille nousseet neljä merkityskokonaisuutta, jotka olivat työn tuottama henkinen pääoma, työn vuorovaikutuksellinen perspektiivi, toimivan työympäristön olosuhteet sekä työssäjaksamisen edellytykset.
Tutkimuksen tulosten perusteella valtaosa vastanneista luokanopettajista koki työhyvinvoinnin Covid-19-pandemian myötä kärsineen. Syitä työhyvinvoinnin horjumiselle pandemia-aikana olivat muun muassa oppilaiden oireilu, vapaa- ajan puute, etäopetukseen liittyvä osaamattomuus, työyhteisöstä eristäytyminen, koettu arvottomuuden tunne, fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen, epätietoisuus sekä muuttuneet työympäristön käytänteet. Tulokset osoittivat myös, että suurimpana osa-alueena luokanopettajat kokivat psyykkisen hyvinvointinsa kärsineen. Luokanopettajat huolehtivat työhyvinvoinnistaan pandemia-aikana itseään toteuttamalla, oman tukiverkoston avulla, vaalimalla positiivista asennetta sekä rajaamalla työaikaa. Opettajien oma tukiverkosto muodostui merkittävimmäksi osa-alueeksi työhyvinvoinnista huolehtimisessa.
Tulosten myötä on hyvä pohtia, kuinka opettajien työhyvinvointia voidaan tulevaisuudessa kehittää. Opettajien työhyvinvointi on tärkeää sekä opettajan itsensä, että oppilaiden kannalta, sillä hyvinvoiva aikuinen kasvattaa hyvinvoivia lapsia.
Kokoelmat
- Pro gradut [3938]