Oppilaan läheisen kuolema

Abstract

Tutkimukseni keskiössä ovat tapaukset, jossa oppilas on menettänyt läheisen ihmisen. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa kuoleman ja surun käsittelemisestä alakouluissa. Tutkimusaineistoni keräsin kuudelta luokanopettajalta, jotka olivat kokeneet työurallaan tilanteen, jossa heidän oppilaansa läheinen oli kuollut. Aineiston keräämisen toteutin haastattelemalla luokanopettajia sekä sain yhdeltä opettajalta hänen kirjoittaman kirjeen. Tutkimuksessa halusin saada vastauksen siihen, miten opettaja oli surevan oppilaan kohdannut sekä, kuinka menetys oli näkynyt oppilaassa koulussa. Lisäksi halusin saada vastauksen siihen, millaisia valmiuksia opettajilla oli tukea surevaa oppilasta.

Narratiivinen lähestymistapa näkyy tutkimusprosessini eri vaiheissa. Taustalla on ajatus siitä, että ihmisellä on luontainen tapa hahmottaa elämää kertomusten avulla. Aineiston analyysissä käytin sekä narratiivien analyysiä että narratiivista analyysia. Narratiivien analyysin avulla tulkitsin opettajien kertomuksia. Narratiivisen analyysin pohjalta loin erilaisia tapauskuvauksia siitä, mitä voi tapahtua kouluissa, kun oppilaan läheinen kuolee.

Tutkimukseni perusteella suru näyttäytyi oppilailla moninaisesti. Osalla oppilaista suru näyttäytyi koulussa voimakkaasti ja se vaikutti oppilaan käyttäytymiseen, oppimiseen ja tunnetiloihin. Toisiin oppilaisiin surulla ei ollut huomattavaa vaikutusta, mutta jokaiseen oppilaaseen tilanne vaikutti. Opettajat kokivat onnistuneensa oppilaan tukemisessa ja heillä oli erilaisia keinoja tukea oppilasta. Opettajien välillä oli eroja siinä, miten he näkivät roolinsa oppilaan surunkäsittelijöinä. Tutkimuksessa pohdin sitä, että pitäisikö tietoisuutta surusta, menetyksestä ja kuolemasta lisätä kouluissa. Kuolemakasvatuksen ottaminen suomalaiseen koulutukseen voi olla yksi keino edistää tätä tavoitetta. Tutkimukseni avulla kasvattajat voivat saada valmiuksia kuoleman käsittelemiseen lasten kanssa.