Rekrytointiasiantuntijoiden käsityksiä etätyöstä kunnallisessa organisaatiossa

Abstract

Tämän tutkimuksen keskeinen aihe on etätyö. Syy aiheen tutkimiselle on Covid-19-pandemian aiheuttama laaja siirtyminen etätyöhön sellaisillakin aloilla, joissa se ei ole ennen ollut yleinen käytäntö. Rekrytointiala on kohdannut suuren muutoksen etätyöhön siirtymisen myötä. Tässä tutkimuksessa tuon esiin tämän muutoksen nostattamia käsityksiä etätyöstä rekrytoinnin parissa työskentelevien ihmisten näkökulmasta.

Tutkimukselle on asetettu yksi pääkysymys: Millaisia käsityksiä kunnallisen organisaation rekrytointiasiantuntijoilla on etätyöstä? Pääkysymystä tarkastellaan neljän tarkentavan alakysymyksen kautta: Millaisia ovat etärekrytointityön tuomat muutokset rekrytointiasiantuntijoiden työhön, mitkä tekijät lisäävät työhyvinvointia etätyössä rekrytointiasiantuntijoiden käsitysten mukaan, mitkä tekijät vähentävät työhyvinvointia etätyössä rekrytointiasiantuntijoiden käsitysten mukaan sekä millaisia käsityksiä rekrytointiasiantuntijoilla on rekrytointityöstä tulevaisuudessa?

Tutkimus on laadullinen tutkimus. Aineistonkeruutapana käytetään puolistrukturoitua haastattelua eli teemahaastattelua. Osa haastatteluista toteutettiin paikan päällä sovitussa paikassa, osa etähaastatteluna ja osa kirjallisesti. Analysointi toteutetaan fenomenografiaa hyödyntäen. Tutkimuksen tulokset esitetään tuloksista muodostettujen kategorioiden tulosavaruutena. Niiden mukaan muutoksia ilmene työn tekemisen tavoissa, vuorovaikutuksessa, ajankäytössä sekä työskentely-ympäristössä. Työskentelytapojen muutokset tulevat esiin erityisesti siinä, että työhaastattelut toteutetaan etähaastatteluina, työtä tehdään yksin ja teknisen- ja järjestelmäosaamisen koetaan lisääntyneen. Etätyön myötä vuorovaikutuksen tavat ovat muuttuneet, mikä on vaikuttanut siihen, että tunnetasolla toisten kohtaaminen jää vajaaksi tai sitä ei tapahdu ollenkaan, ja esimerkiksi työpaikkaa hakevan henkilön arvioiminen on vaikeampaa. Tehokkuuden koetaan kasvaneen ja työ on aikataulullisesti joustavampaa ja paikkariippumatonta.

Työhyvinvointia lisääviä tekijöitä etätyössä on yhteydenpito työkavereihin ja yhteisöllisyyden ylläpitäminen, työrauha on parempi, vapaa-aika on lähempänä, mikä lisää jaksamista sekä itseohjautuvuus on lisääntynyt, jonka myötä uuden oppimista on tapahtunut järjestelmien tuntemisessa. Kuitenkin etäyhteydenpitotavat lisäävät väärinymmärryksiä, vaikeuttavat uusien työntekijöiden perehdyttämistä ja tutustumista toisiin, vähentää spontaaneja keskusteluja ja sitä kautta myös innovatiivisuutta ja luovuutta. Lisääntynyt tehokkuus selittyy osaksi taukojen unohtumisella, mikä lisää väsymystä. Tekniset- ja yhteysongelmat vaikeuttavat työntekoa osaltaan ja häiriötekijöitä on myös kotona. Nämä ovat työhyvinvointia vähentäviä tekijöitä. Tutkimus osoittaa, että hybridityö on tullut jäädäkseen, erityisesti sen takia että se on toiminut pääasiassa hyvin ja se on myös erittäin kustannustehokasta. Tulevaisuudessa nähdään toimintojen jatkuvaa automatisoitumista ja myös julkisen puolen uudistumista.