"Jos sä nyt joka päivä järkytyt, niin sä oot väärässä paikassa" - VATI-poliisien resilienssin rakentuminen poliisiorganisaation käytännöissä

Abstract

Tämä tutkimus tarkastelee vaativien tilanteiden (VATI) poliisien ja poliisiorganisaation resilienssikäytäntöjä. Poliisien resilienssiä on aiemmin tarkasteltu vahvasti yksilön ominaisuutena. Tässä tutkimuksessa aiheeseen otetaan käytäntöteoreettinen näkökulma ja tutkimuskysymyksenä on tarkastella, millaiseksi VATI-poliisien resilienssi määrittyy poliisiorganisaation käytännöissä sekä miten käytännöt estävät ja/tai edistävät resilienssiä.

Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa sellaisia käytäntöjä, jotka ohjaavat resilienssiksi tulkittavaa toimintaa. Olen tunnistanut neljä resilienssikäytäntöä, jotka ovat sotilaskäytäntö, koulutuskäytäntö, virkamieskäytäntö ja johtamiskäytäntö. Sotilaskäytäntö kuvaa VATI-toiminnan vaativaa arkea, jossa resilienssi rakentuu taisteluissa selviytymiseksi. Sotilaanomainen mentaliteetti auttaa haastavissa tilanteissa selviytymistä, mutta voi estää palautumista. Koulutuskäytännössä resilienssi nähdään yksilön ominaisuutena, jota on tavoitteena kehittää. Koulutuskäytäntö tukee yksilön resilienssikyvyn kehittymistä, mutta voi viedä katseen pois organisaation käytännöistä. Virkamieskäytännössä resilienssi muodostuu tasapainoilemiseksi virkamiestyön vaatimusten ja henkilökohtaisen persoonan välillä. Johtamiskäytännössä resilienssi on sitä, kuinka paljon yksilöitä tuetaan ja kuinka paljon heille annetaan omaa tilaa, sekä miten yksilöt sopeutuvat itsenäiseen suorittamiseen tai tuen saantiin.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan havaita, miten käytäntöteoreettinen tarkastelutapa auttaa tarkastelemaan resilienssiä laajempana kokonaisuutena. Resilienssi ei rakennu pelkästään yksilön resilienssikyvyn kehittämisellä, vaan se rakentuu organisaation käytännöissä. Käytäntöjä tunnistamalla voidaan tarkastella estäviä ja edistäviä tekijöitä, ja tällä tavoin myös tukea yksilön ja koko yhteisön resilienssiä.