Systeemisen lastensuojelun johtaminen: Johtavien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani lastensuojelun johtavien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia systeemisen lastensuojelun johtamisesta ja muutosprosessin eteenpäin viemisestä. Systeeminen lastensuojelu pohjautuu Isossa-Britanniassa kehitettyyn Hackneyn malliin. Isossa-Britanniassa lastensuojelua lähdettiin kehittämään hyvin samanlaisten ongelmien vuoksi, mitä myös Suomen lastensuojelussa on. Lastensuojelun uudistamistarve on Suomessa nähty hyvin kokonaisvaltaisena muun muassa sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden, suurien asiakasmäärien ja työn byrokraattisuuden vuoksi. Suomessa systeemisen lastensuojelumallin jalkauttaminen osaksi lastensuojelutyön arkea on ollut yksi valtakunnallisen Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) tavoitteista vuodesta 2016 lähtien.

Lähestyn tutkimusaihetta sosiaalisen konstruktionismin tieteenfilosofisesta viitekehyksestä, jossa maailman ja sen merkitysten nähdään rakentuvan sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa. Tutkimusaineisto on kerätty kahtena fokusryhmähaastatteluna kahdeksalta eri kunnan, kaupungin ja kuntayhtymän lastensuojelun johtavalta sosiaalityöntekijältä keväällä 2021. Aineiston avulla olen pyrkinyt saamaan vastausta siihen, millaisena johtavat sosiaalityöntekijät kokevat systeemisen lastensuojelun ja sen muutosprosessin johtamisen.

Systeemisen lastensuojelun toimintamalli on koko lastensuojelun organisaation läpäisevä muutos, joka vaatii esihenkilön vahvaa tukea kaikilla tasoilla muutoksen onnistumiseksi. Tutkimukseni keskeisenä tuloksena voidaan pitää sitä, että johtavat sosiaalityöntekijät kokivat systeemisen lastensuojelun johtamisen ja muutosprosessin hyvin positiivisena asiana, vaikka muutosprosessin sekä systeemisen johtamisen koetaankin vaativan enemmän työaikaa ja vahvaa suunnitelmallisuutta. Systeemisen lastensuojelun johtaminen edellyttää niin henkilöstön kuin toiminnan muutosten johtamista, kun muutoksessa tulee huomioida työntekijöiden asenteet ja valmiudet sekä toiminnan rakenteet. Lastensuojelun organisaation muutostarve nähtiin todellisena asiana, mihin systeemisen lastensuojelun koetaan olevan yksi mahdollinen muutostekijä ja sen käyttöönottoa tahdotaan jatkaa.