”Tukipylväästä – Virtahepoon olohuoneessa” Narratiivit sisarussuhteista perhehoidon sijaissisarusten ja sijoitetun lapsen elämäntarinoissa

Abstract

Tutkimuksellani selvitin sijaishuollossa syntyvien sisarussuhteiden merkitystä kiintymyssuhteen ja perhesuhteiden neuvoteltavuuden kautta. Tuon esille tutkimuksessa perhehoidon sijaissisaruksen ja sijoitetun lapsen omat kokemukset. Tutkimukseni on laadullinen ja kohdentuu lastensuojelun sijaishuollon muodoista perhehoitoon. Tutkimukseni lähtökohta pohjautuu fenomenologiseen lähestymistapaan.

Tutkimukseni aineisto koostuu saman perhehoitajan sijaissisaruksen ja sijoitetun lapsen yksilöhaastatteluista. Haastattelut olivat puolisrukturoituja teemahaastatteluja. Tuloksia olen käsitellyt teoriaohjaavan sisällönanalyysin ja teemoittelun kautta. Haluan tutkimuksellani tuoda esille perhehoidon sisarusten omia kokemuksia sisarussuhteiden merkityksistä sijaissisaruksen ja sijoitetun lapsen välillä. Lastensuojelun perhehoidossa syntyviä sisarussuhteita on tutkittu vähäisesti erillisenä aiheena, jonka vuoksi tutkimuksella halusin herätellä keskustelua sisarussuhteista perhehoitokodeissa sekä saada perhehoidossa asuvien sisarusten oma kokemus ja ääni kuuluviin.

Tutkimuksessani tuli esille, että sisarussuhteista puhuminen ja tunteiden huomioiminen muuttuneessa perhetilanteessa on jäänyt vähäiseksi perheissä. Tutkimus osoittaa sisarussuhteiden erilaisuutta ja monimuotoisuutta, tunne sisaruudesta vaihtelee ”Tukipylväästä – Virtahepoon olohuoneessa”. Sisarussuhteen syntymiseen vaikuttaa kiintyminen ja sisarussuhdetta on mahdollista neuvotella. Sisarussuhdetta ei määrittele geenit, siihen ei voi pakottaa ja sisarussuhde tulee ansaita. Sijaissisaruus on merkityksellinen asia näkymättömyydestään huolimatta. Sisarussuhteissa tuen tarve perhekodin vanhemmilta, ja huomioiminen sosiaalityöntekijöiltä on oleellista kaikille perhehoidon sisaruksille.