Henkilötietoja koskevat perusoikeudet biopankkitutkimuksessa

Abstract

Länsimaisen oikeusvaltion kulmakivinä ovat erinäiset perusoikeudet sekä niiden toteutuminen yhteiskunnan eri tilanteissa. Tämä koskee myös – ja toisaalta etenkin – ihmisperäistä tutkimusta. Lähihistoriassamme on liikaa erittäin ikäviä esimerkkejä yksilön perusoikeuksien unohtumisesta tutkimuksessa. Tutkimuksessa yksilön kannalta tärkeitä perusoikeuksia ovat etenkin itsemääräämisoikeus ja yksityiselämän suoja.

Biopankkitutkimus poikkeaa tavanomaisesta lääketieteellisestä ja kliinisestä tutkimuksesta sikäli, ettei siinä tutkimuksen aikana puututa yksilön fyysiseen koskemattomuuteen, vaan tutkimus tapahtuu jo kerätyillä näytteillä. Nämä näytteet sisältävät kuitenkin yksilöstä merkittävää ja arkaluontoista tietoa, joten niiden käsittelyyn on syytä suhtautua vakavuudella. Kun biopankkinäytteet ovat määritelmällisesti henkilötietoa, koskee biopankkitutkimusta muiden tutkimusten säännösten lisäksi myös tutkittavien perus- ja ihmisoikeuksia koskevat sekä henkilötietojen suojaa koskevat säännökset. Sääntelykenttä on kuitenkin sirpaleinen, eikä biopankkitutkimuksessa sovellettavia henkilötietoja koskevia perusoikeuksia ole kodifioitu yhteen yksittäiseen oikeuslähteeseen. Lisäksi tutkimusala sekä sääntelykenttä ovat tuoretta, ja biopankkilaki on myöhässä olevan uudistushankkeen kohteena. Nämä seikat voivat johtaa epäselvyyksiin soveltuvien rekisteröityjen oikeuksien sekä näiden käyttämisen osalta.

Biopankkitutkimuksessa on myös perusoikeuskollisiotilanteita. Vaakakupissa on ensinnäkin ihmisiin kohdistuvalle tutkimukselle perinteiset itsemääräämisoikeus ja yksityisyyden suoja, jota punnitaan tieteen vapauden kanssa. Toisaalta biopankkitutkimukseen sisältyy myös henkilötietoja koskevien oikeuksien kollisiotilanteita. Niin kutsuttu minimointivelvoite on toteutettu biopankkitutkimuksessa näytteiden koodausvaatimuksella. Näin tutkimuksen tekijä ei pysty tunnistamaan tutkittaviaan. Tämä ei kuitenkaan helpota yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisiin rekisteröityjen oikeuksiin pääsyä, sillä rekisterinpitäjänä toimiva tutkimuksen tekijä ei pysty kohtuullisin keinon varmistamaan edes sitä, tutkitaanko rekisteröidyn oikeuksien käyttöön pyrkivää yksilöä vai ei.