"Kyl sitä sitten kuitenki kaikenlaisesta selviää" - Yläkoulun ja lukion kuvataideopettajien sekä oppilaiden kokemuksia kuvataiteen etäopetuksesta COVID-19 -pandemian aikana
Kinnunen, Sonja; Miettinen, Anniina (2022)
Kinnunen, Sonja
Miettinen, Anniina
2022
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053140982
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053140982
Tiivistelmä
Keväällä 2020 alkaneen COVID-19- eli koronaviruspandemian johdosta opetuskäytännöt kokivat huomattavia muutoksia, kun lähiopetuksesta siirryttiin etäopetukseen. Kevään 2020 etäopetusjakso oli historiallisesti hyvin poikkeuksellinen ajanjakso. Tämä vaikutti myös merkittävästi kuvataiteeseen, joka on perinteisesti käytännönläheinen aine. Tutkimuksemme tarkoituksena on selvittää, millaisia kokemuksia kuvataideopettajilla ja oppilailla on vuoden 2020 etäopetusjaksojen kuvataidetunneilta.
Tutkimusotteemme on fenomenologis-hermeneuttinen, sillä tutkimme kokemuksia. Keräsimme aineiston haastattelemalla kolmea kuvataideopettajaa sekä tekemällä kyselyn, johon vastasi yhteensä 30 yläkoululaista ja lukiolaista. Analyysimenetelmänä käytimme aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Huomioimme tutkimuksessa vastaajien yksilölliset henkilökohtaiset kokemukset, eikä tutkimusta voi myöskään yleistää koskemaan koko Suomen korona-ajan kuvataiteen etäopetusta.
Tutkimuksemme osoittaa, että kuvataiteen etäopetus on ollut raskas mutta opettavainen kokemus. Sekä opettajien että oppilaiden kokemukset vaihtelivat etäopetuksen aikana paljon positiivisista negatiivisiin. Opettajat olivat motivoituneempia kuin oppilaat, sillä he suhtautuivat etäopetusjaksoon oppimisen kokemuksena. Oppilaat pitivät vapaudesta ja työrauhasta, mutta opiskelua haittasi yksinäisyys. Tuloksistamme on löydettävissä yhteneväisyyksiä muihin korona-ajasta tehtyihin uusimpiin tutkimuksiin. Tutkimuksemme toimii hyvänä ponnahduslautana kuvataiteen oppiaineen kehitykselle, koska maailma muuttuu jatkuvasti digitalisaation sekä poikkeuksellisten aikojen vuoksi.
Tutkimusotteemme on fenomenologis-hermeneuttinen, sillä tutkimme kokemuksia. Keräsimme aineiston haastattelemalla kolmea kuvataideopettajaa sekä tekemällä kyselyn, johon vastasi yhteensä 30 yläkoululaista ja lukiolaista. Analyysimenetelmänä käytimme aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Huomioimme tutkimuksessa vastaajien yksilölliset henkilökohtaiset kokemukset, eikä tutkimusta voi myöskään yleistää koskemaan koko Suomen korona-ajan kuvataiteen etäopetusta.
Tutkimuksemme osoittaa, että kuvataiteen etäopetus on ollut raskas mutta opettavainen kokemus. Sekä opettajien että oppilaiden kokemukset vaihtelivat etäopetuksen aikana paljon positiivisista negatiivisiin. Opettajat olivat motivoituneempia kuin oppilaat, sillä he suhtautuivat etäopetusjaksoon oppimisen kokemuksena. Oppilaat pitivät vapaudesta ja työrauhasta, mutta opiskelua haittasi yksinäisyys. Tuloksistamme on löydettävissä yhteneväisyyksiä muihin korona-ajasta tehtyihin uusimpiin tutkimuksiin. Tutkimuksemme toimii hyvänä ponnahduslautana kuvataiteen oppiaineen kehitykselle, koska maailma muuttuu jatkuvasti digitalisaation sekä poikkeuksellisten aikojen vuoksi.
Kokoelmat
- Pro gradut [3939]