Lasten erityisasema ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä
Hohti, Teresa (2022-05-18)
Hohti, Teresa
18.05.2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060141663
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060141663
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on lainopin avulla selvittää, miten lasten erityisasema ihmiskaupan uhrina vaikuttaa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Tutkimuksessa selvittää eroja alaikäisten ihmiskaupan uhrien ja täysi-ikäisten ihmiskaupan uhrien auttamistoimien välillä. Tutkielma rakentuu siten, että ensiksi kuvataan ihmiskauppaa ilmiönä ja ihmiskaupan uhrin käsitettä, jonka jälkeen perehdytään auttamisjärjestelmään ja auttamistoimiin. Neljännessä luvussa käydään läpi lapsikauppaa, erityisasemaa ja sen syntyä, sekä lapsiin kohdistuvien auttamistoimien erityispiirteitä.
Lasten erityisasema luo ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmälle erityisvelvoitteita. Erityisasema perustuu pitkälti kansainvälisiin velvoitteisiin, mutta ilmenee osaksi myös kansallisesta lainsäädännöstä. Lasten etu ja erityisen suojelun tarve tulee ottaa huomioon niin uhrin tunnistamisessa, auttamistoimissa, auttamisjärjestelmästä poistettaessa kuin uhrin palauttamisessa lähtömaahan. Ihmiskaupan uhrin määritelmä täyttyy lasten kohdalla helpommin kuin aikuisten, sillä rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentin 1–4 kohdan keinojen ei tarvitse täyttyä alaikäisten kohdalla, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan ihmiskauppa. Lapsiuhrien tunnistamisessa on kuitenkin laajoja ongelmia, jotka johtuvat pitkälti mahdollisten uhrien kanssa työskentelevien osaamattomuudesta tunnistaa uhrit.
Lapsien auttamistoimille on asetettu kansainvälisissä velvoitteissa vaatimuksia, joilla turvataan muun muassa turvallinen ja kodinomainen majoitus sekä lapsiuhrin vanhempien jäljittäminen. Auttamistoimien vaatimuksia ei ole kirjoitettu kansalliseen lainsäädäntöön tarpeeksi täsmällisesti eikä esimerkiksi sosiaalipalvelujen tarjoaminen lapsiuhreille vastaa kansainvälisten velvoitteiden asettamia vaatimuksia. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää koskevassa lainsäädännössä on siten puutteita, jotka korjaantuisivat keskittämällä auttamisjärjestelmää koskeva lainsäädäntö erilliseen lakiin nykyistä täsmällisemmin.
Lasten erityisasema luo ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmälle erityisvelvoitteita. Erityisasema perustuu pitkälti kansainvälisiin velvoitteisiin, mutta ilmenee osaksi myös kansallisesta lainsäädännöstä. Lasten etu ja erityisen suojelun tarve tulee ottaa huomioon niin uhrin tunnistamisessa, auttamistoimissa, auttamisjärjestelmästä poistettaessa kuin uhrin palauttamisessa lähtömaahan. Ihmiskaupan uhrin määritelmä täyttyy lasten kohdalla helpommin kuin aikuisten, sillä rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentin 1–4 kohdan keinojen ei tarvitse täyttyä alaikäisten kohdalla, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan ihmiskauppa. Lapsiuhrien tunnistamisessa on kuitenkin laajoja ongelmia, jotka johtuvat pitkälti mahdollisten uhrien kanssa työskentelevien osaamattomuudesta tunnistaa uhrit.
Lapsien auttamistoimille on asetettu kansainvälisissä velvoitteissa vaatimuksia, joilla turvataan muun muassa turvallinen ja kodinomainen majoitus sekä lapsiuhrin vanhempien jäljittäminen. Auttamistoimien vaatimuksia ei ole kirjoitettu kansalliseen lainsäädäntöön tarpeeksi täsmällisesti eikä esimerkiksi sosiaalipalvelujen tarjoaminen lapsiuhreille vastaa kansainvälisten velvoitteiden asettamia vaatimuksia. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää koskevassa lainsäädännössä on siten puutteita, jotka korjaantuisivat keskittämällä auttamisjärjestelmää koskeva lainsäädäntö erilliseen lakiin nykyistä täsmällisemmin.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4494]