Arviointitavan merkitys oppilaan motivoitumiselle liikkumaan

Abstract

Koululiikunnan yksi merkittävä tehtävä on edistää oppilaiden liikunnallista elämäntapaa. Koulussa tapahtuvaan liikuntakasvatukseen kuuluu yhtenä osana arviointi. Tässä tutkimuksessa tutkin kuuden oppilaan ryhmää teemahaastattelun ja sisällön analyysin avulla. Halusin selvittää vaikuttaako arviointitapa oppilaan motivoitumiseen liikuntaa kohtaan. Eri arviointitapojen vaikutukset oppilaiden liikuntamotivaation, niin oppitunneilla kuin vapaa-ajallakin kiinnosti minua tutkijana.

Tutkimustulokset muodostuivat sisällön analyysin avulla luoduiksi tyypittelyiksi, joita esittelin haastateltavien lausuntojen avulla. Tuloksista on tulkittavissa, että numeroarviointi ei lisää liikuntamotivaatiota vapaa-ajalla. Se innostaa lapsia olemaan aktiivisia liikkujia pääosin vain liikuntatunneilla. Sen sijaan sanallinen arviointi motivoi lapsia myös vapaa-ajan liikuntaan.

Tuloksien pohjalta opettajat voivat suunnitella omia arviointimenetelmiään tarpeen mukaan. Jos halutaan innostaa oppilaita liikuntaan vapaa-ajalla, siihen ei kannata käyttää kannustavaa numeroarviointia. Opettajien kannattaakin keskittyä antamaan sanallista palautetta, niin suullisesti kuin kirjallisestikin, jos tavoitteena on opetussuunnitelman mukainen kannustaminen liikunnalliseen elämäntapaan.