Varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä positiivisesta pedagogiikasta ja luonteenvahvuuksista

Abstract

Positiivinen psykologia ja -pedagogiikka on suhteellisen uusi tieteenala, jota on tutkittu paljon sen mielenkiinnon vuoksi. Tutkimusten mukaan positiivisella pedagogiikalla on lapsen varhaiskasvatuksen aikana suuri merkitys hänen itsetuntoonsa ja minäkäsitykseen koulutielle lähdettäessä ja tämä vaikuttaa lapsen kasvaessa nuoreksi ja aikuiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajat ymmärtävät positiivisen pedagogiikan luonteenvahvuuksien näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään myös, kuinka varhaiskasvatuksen opettajat hyödyntävät positiivista pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa, sekä miten sen hyödyntäminen näkyy lasten kasvatuksessa opettajien kertomana.

Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena, johon osallistui neljä varhaiskasvatuksen opettajaa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin hyödyntämällä teemoittelua. Tulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajat ymmärtävät positiivisen pedagogiikan vahvuuksien kautta siten, että vahvuuksia hyödyntäen lapsen oppiminen on motivoivampaa ja nopeampaa. Myös haastavien asioiden kohtaaminen on helpompaa ja näin ollen lapsi kokee onnistumisen tunteita ja hänen itsetuntonsa kasvaa. Vahvuuksien kautta lapsi tulee nähdyksi, kuulluksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi helpommin. Varhaiskasvatuksen opettajat hyödyntävät lapsen omia vahvuuksia jokapäiväisessä arjessaan niin ihmissuhteissa kuin kaikessa tekemisessä. Tulosten mukaan vahvuuksien kautta voidaan opetella uusia asioita. Lisäksi lapsen vahvuuksia tulisi myös tukea, jotta ne pääsevät kunnolla kehittymään niin yksilönä kuin ryhmässä.