Have children’s drawings changed? A look at children’s human figure drawings and perspective drawing in 2021/2022.

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkin, ovatko lasten piirustukset muuttuneet niistä ajoista, kun taiteellisen kehittymisen vaiheteoriat ensin käsitteellistettiin. Genovese oli tutkinut samanlaista kysymystä aiemmin lasten ihmispiirrostestien kohdalla, ja hän oli havainnut niissä pisteiden nousun. Hän ehdotti, että koska näillä testeillä on yhteys kognitiivisiin ajattelutaitoihin, jos lapset ajattelevat abstraktimmin aiemmin, niin he kenties myös piirtäisivät kuvia perspektiivissä aiemmin.

Tutkin kolmea asiaa tässä Pro gradu -tutkielmassa. Ensin tutkin, oliko ihmispiirrostesteillä yhteyttä perspektiivipiirtämisen. Toiseksi tutkin, olivatko lasten pisteet nousseet ihmispiirrostesteissä. Tätä kysymystä valitsin Harriksen ja Goodenoughin Draw-A-Man-testin (Piirrä mies -testi), joka oli standardisoitu 1950-luvulta saaduilla pisteillä. Vertailin tuloksiani tähän standardisointiin. Kolmanneksi tutkin, piirsivätkö lapset perspektiivissä nuorempana kuin aiemmin, vertaamalla tuloksia Littletonin 1980-luvulla tekemiin perspektiivitesteihin. Vertailin tilastoja kvantitatiivisilla menetelmillä. Lasten iät olivat samat omassa otoksessani ja otoksissa, joihin vertailin. Suurin otokseni sisälsi 5–8-vuotiaita lapsia.

Tulokset eivät tukeneet yhteyttä ihmispiirrostestien ja perspektiivipiirtämisen välillä. Harris-Goodenough Draw-A-Man-testin ja peittävyyttä mittaavan perspektiivitestin välillä oli pieni yhteys. Tämä voi selittyä sillä, että Draw-A-Man-testi mittaa joissakin kohdissa myös peittävyyttä. Siten tämä ei ole vahva todiste siitä, että jokin abstraktimpi piirre, kuten kognitiivinen ajattelutaito, ajaisi tuloksia molemmissa testeissä.

Tulokset Harris-Goodenough Draw-A-Man-testissä eivät olleet nousseet, vaan olivat erittäin samankaltaisia 1950-luvun tuloksien kanssa. Tyttöjen ja poikien tulokset osoittivat kuitenkin suurempaa eriytymistä. Peittävyyttä mittaavien testien välillä löytyi vain keskikokoinen ero 2021/2022 ja 1980-luvun tulosten välillä. Lasten piirustuksissa ei näkynyt mitään piirustustapaa, joka olisi vallannut lasten piirustukset. Tulokset sen sijaan korostavat, että lasten piirustuksissa löytyy monenlaisia ilmaisutapoja.

In this master’s thesis, I set out to study whether children’s drawings had changed since the first stage theories of artistic development were conceptualized. Genovese had studied a similar question previously regarding Human Figure Drawing Tests, and he had noticed a rise in points. He suggested that this might be because the tests’ connection to cognitive skills, and that if children master a more abstract form of thinking earlier, then they would also draw in perspective earlier.

I studied three things in this master’s thesis. First, whether there was a relationship between Human Figure Drawing Tests and perspective drawing. The second question was whether children’s scores in Human Figure Drawing Tests had risen. For this question I chose to use the Draw-A-Man test by Goodenough and Harris, which had been standardized with scores obtained in the 1950’s. I compared my results with this standardization. Third, I researched whether children depicted perspective at an earlier age, compared with perspective tests done in the 1980’s by Littleton. I compared results with quantitative methods. The children in my sample and in the samples I compared to were the same age. My larger sample consisted of children aged 5:9 to 8:11 years old.

The results did not support a relationship between Human Figure Drawing Tests and perspective drawing. However, there was a small relationship between the Draw-A-Man Test and a perspective test measuring the use of occlusion. This can be explained by the Draw-A-Man Test measuring occlusion in a few of its items and is therefore not strong evidence of a more abstract feature such as cognitive skill guiding both tests.

Scores in the Harris-Goodenough Draw-A-Man had not risen, but were remarkably similar to those obtained in the 1950’s. However, results between boys and girls had become more polarized. Only a medium difference was found between results in tests measuring use of occlusion as a feature of perspective between 2021/2022 and the 1980’s. There was no one way of drawing that would have overtaken children’s drawings. Rather, results highlight that there is diversity of expression in children’s drawings.