Pesänjako puolisonsa perineen lesken jälkeen – puolittamisperiaatteesta poikkeaminen ja sen edellytykset

Abstract

Tutkielmassani selvitän, miten perintökaaren 3 luvun säännöksiä, jotka mahdollistavat poikkeamisen puolisonsa perineen lesken jälkeen toimitettavassa pesänjaossa noudatettavasta puolittamisperiaatteesta, pitää tulkita. Kun perittävä on kuollut lapsettomana, mutta avioliitossa ollessaan, perintö menee eloonjääneelle puolisolle. Lesken kuoltua pesä lähtökohtaisesti jaetaan molempien puolisoiden sukulaisten kesken tasan eli puolittamisperiaatetta noudattaen. Puolittamisperiaatteesta voidaan kuitenkin tiettyjen perintökaaressa säädettyjen edellytysten täyttyessä poiketa.

Tutkimukseni on oikeusdogmaattinen eli tutkimuskohteenani on voimassa oleva oikeus, erityisesti perintökaaren 3 luku, jonka säännöksiä systematisoin ja joista esitän tulkintakannanottoja. Tutkimuksessani havaitsen, että PK 3 luvun säännökset sisältävät runsaasti sellaisia sanavalintoja, jotka jättävät säännöksiin tulkinnanvaraa. Säännösten soveltaminen kuitenkin edellyttää, että säännöksiä tulkitaan oikein ja yhteneväisesti. Esimerkiksi PK 3:4:n vastikesäännöstä soveltavan pesänjakajan on tiedettävä, mitä lainkohdassa tarkoitetaan ansiotoiminnalla tai voiko vaurastumisetuna erottaa muita suorituksia kuin perinnön, testamentin tai lahjan.

Kirjoitetun lain ohella poikkeussäännösten tulkinnassa suurta roolia näyttelevät niin lain esityöt kuin oikeuskäytäntökin. Perintökaaren esityöt ovat jo lähes sadan vuoden takaa, mutta niistä on silti löydettävissä tukea poikkeussäännösten tulkintaan. Myös ruotsalaisen perintölain esityöt ovat oiva apu tulkinnassa. Hovioikeudet ja korkein oikeus ovat antaneet jonkin verran PK 3 luvun säännösten soveltamista koskevia ratkaisuja, joista voidaan johtaa tulkintaohjeita. Tietyiltä osin tulkinnassa on tukeuduttava myös oikeuskirjallisuuteen, sillä oikeuskäytäntö ja lain esityöt eivät vastaa kaikkiin kysymyksiin.

Tutkimuksessani selviää, että puolittamisperiaatteen asema pääsääntönä ei ole kovin vahva. Vaikka poikkeussäännöksiä on tulkittava suppeasti ja mahdollisimman tarkkarajaisesti, täyttyvät jonkin yksittäisen poikkeussäännöksen edellytykset suhteellisen monessa pesänjaossa. Avioehtosopimusten yleistyessä puolittamisperiaatteen asema pääsääntönä tulee myös todennäköisesti väistymään. Lisäksi pesänjaon osapuolet voivat keskinäisen sopimusvapautensa nojalla sopia, että tiettyä poikkeussäännöstä sovelletaan, vaikka säännökseen vetoava perillinen ei olisikaan kyennyt näyttämään kaikkien soveltamisedellytysten olemassaoloa toteen.