Sosiaalinen vanhempi lapsen oheishuoltajana – Oheishuoltosopimuksen vahvistaminen ja lapsen edun toteutuminen

Abstract

Lapsenhuoltolain uudistuksen yhteydessä vuonna 2019 lakiin säädettiin merkittäviä uudistuksia. Yksi vähemmälle huomiolle jäänyt uudistus koski lapsen oheishuollosta sopimisen mahdollistamista. Oheishuolto on huoltomuoto, jossa lapsen huolto on uskottu juridisen vanhemman ohella muulle henkilölle. Lain esitöissä esitettiin, että oheishuollosta sopiminen parantaa monimuotoisten perheiden mahdollisuuksia järjestää perhe-elämäänsä. Oheishuoltajuutta ei ole oikeustieteessä aiemmin tutkittu, vaikka se on huoltomuotona ollut mahdollinen jo vuodesta 1984, eli lapsenhuoltolain voimaantulosta asti. Oheishuoltajuus onkin edelleen monille tuntematon ja vähän käytetty huoltomuoto. Tässä työssä tutkin oheishuollosta sopimista erityisesti lapsen sosiaaliselle vanhemmalle. Tarkoituksena on tutkia lainopin keinoin oheishuoltoa koskevaa sääntelyä yksityiskohtaisesti, mutta myös ymmärtää oikeussosiologisen metodin avulla sitä, mitä perheiden monimuotoistumisella tarkoitetaan ja millä tavalla oheishuoltajuus voi palvella niitä perheitä, joissa lapsesta huolehtii myös sosiaalisen vanhemman asemassa oleva aikuinen. Tutkin lisäksi, millä tavalla lapsen etua arvioidaan oheishuoltosopimusten vahvistamisen edellytyksenä. Työ etenee kahdella tasolla, joista ensimmäinen on voimassa oleva lainsäädäntö ja lain esityöt. Toinen taso on lain soveltaminen käytännössä, jonka tarkastelu toteutuu erityisesti lastenvalvojille suunnatulla laadullisella haastattelututkimuksella. Tutkimukseni tuloksena totean, että sopimusmahdollisuuden myötä oheishuoltoa koskeva sääntely on merkittävästi lähentynyt juridisten vanhempien välillä tehtävän huoltosopimuksen sääntelyä. Oheishuoltajuuden vahvistaminen on myös entistä nopeampaa sekä byrokratialtaan huomattavasti kevyempää. Oheishuollon vahvistaminen voi parantaa merkittävästi lapsen etua. Se luo juridisesti tunnustetun suhteen lapsen ja sosiaalisen vanhemman välille ja tuo näin monimuotoisia perheitä yhdenvertaisempaan asemaan suhteessa perheisiin, joissa lapsen huoltajina ovat lapsen juridiset vanhemmat. Oheishuoltoon liittyy kuitenkin myös ongelmia, jotka johtuvat lain paikoittaisesta epäselvästä terminologiasta sekä erityisesti siitä, että oheishuoltajan oikeusasema ei ole kaikilta osin yhtäläinen huoltaja-vanhemman kanssa. Lapsen edun toteutumisarviointi oheishuoltosopimuksen vahvistamisen yhteydessä on käytännössä oheishuoltosopimuksen vahvistavan lastenvalvojan vastuulla. Haastattelujen perusteella, lain väljästä sääntelystä huolimatta, samankaltaiset arviointikriteerit toistuivat kun-nasta riippumatta lapsen edun arvioinnissa käytännön tasolla.