Psykososiaalinen työkuormitus työturvallisuusriskinä – erityisesti työnantajalle työturvallisuuslaissa asetettujen velvoitteiden näkökulmasta

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää työnantajalle työturvallisuuslaissa (738/2002, TTurvL) asetettujen työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden ja niiden aiheuttaman psykososiaalisen kuormituksen ennaltaehkäisyyn ja hallintaan soveltuvien velvoitteiden sisältöä ja laajuutta. Tarkastelu on keskitetty TTurvL 8, 10, 25 ja 28 §:ssä tarkoitettuihin velvoitteisiin. Lisäksi tutkimuksessa otetaan kantaa mainittujen velvoitteiden riittävyyteen ja tehokkuuteen nykytyöelämässä. Tutkimuksessa tarkastellaan lyhyesti myös relevanttia Euroopan unionin (EU) sääntelyä. Tutkimus on metodiltaan yhdistelmä lainopillista ja oikeuspoliittista tutkimusta.

Nykytyöelämässä keskeisimpiä työturvallisuusriskejä ovat psykososiaaliset kuormitustekijät, jotka ovat omiaan vaarantamaan työntekijöiden terveyttä. TTurvL:n tarkoituksena on turvata työntekijöiden fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. TTurvL ei sisällä psykososiaalisia kuormitustekijöitä koskevaa yksityiskohtaista sääntelyä, vaan psykososiaalista kuormitusta koskevat työnantajan velvoitteet saavat sisältönsä yleisluontoisista työturvallisuusmääräyksistä. Psykososiaalisen kuormituksen ennaltaehkäisyyn ja hallintaan soveltuvat TTurvL:n säännökset ovat sanamuodoltaan tulkinnanvaraisia. Tässä tutkimuksessa tukea säännösten sisällön ja laajuuden määrittämiseen on haettu esitöiden ja oikeuskirjallisuuden ohella myös kotimaisesta oikeuskäytännöstä. Psykososiaalista kuormitusta koskevien työnantajan velvoitteiden sisältöä ei voida yksiselitteisesti todeta, vaan kunkin tutkimuksessa tarkastellun velvoitteen konkreettinen sisältö ja vaatimustaso määrittyy pitkälti tapauskohtaisesti. Velvoitteita voidaan perustellusti pitää vaikeaselkoisina.

Velvoitteiden epäselvyys, psykososiaalisten kuormitustekijöiden vähättely ja niihin liittyvät tunnistamisongelmat ovat johtaneet työnantajalle TTurvL:ssa asetettujen velvoitteiden puutteelliseen noudattamiseen ja TTurvL:n tavoitteiden vajavaiseen toteutumiseen. Työn henkisen kuormittavuuden lisääntyessä tilanne on kestämätön. Vuonna 2002 uudistettu TTurvL ei kykene vastaamaan työn henkisen ja sosiaalisen kuormittavuuden tarpeisiin. Myös työsuojeluvalvontaa ja sanktiojärjestelmää on uudistettava. Lisäksi soveltuvaa EU-sääntelyä on ajantasaistettava, sillä suositusluontoisilla toimenpiteillä ei ole saavutettu toivottuja tuloksia. Sääntelytilan riittävyysarvioinnissa on tärkeää huomioida myös tarkoituksenmukaisten työsuojelutoimenpiteiden taloudelliset vaikutukset.