"Eihän näille voi sanoa ees, että istuppa alas. Tai voi niille sanoa, mut ku ei sillä oo mittään merkitystä." Luokanopettajien kokemuksia fyysisen aktiivisuuden keinoista ADHD-oppilaiden koulunkäynnin tukemiseksi

Abstract

ADHD:n diagnosoinnin yleistymisen ja inkluusio-periaatteen vahvistuessa koululuokissa voi olla useita ADHD -diagnosoituja oppilaita. ADHD:tä hoidetaan paljon lääkityksen avulla, mutta kokonaisvaltainen tukeminen on erittäin tärkeää. Liikunnalla on vastaavanlaisia vaikutuksia ADHD -oireisen aivoihin kuin lääkityksellä. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on kuvata, millaisia fyysisen aktiivisuuden tukikeinoja opettajat käyttävät ja kuinka hyödyllisiä ne ovat.

Tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen ADHD:n diagnostiikkaa, oireita ja hoitoa. Lisäksi erittelen liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden taustoja sekä sen yhteyttä ADHD:n hoitoon. Teoreettisen viitekehyksen lopuksi kuvaan yleisesti koulunkäyntiin vaikuttavia tekijöitä neljän näkökulman kautta. ADHD on koko teoreettista viitekehystä läpäisevä aihealue.

Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa on tapaustutkimuksen piirteitä kohdentuessaan valikoituun opettajaryhmään. Jokaisella tutkimushenkilöllä oli kokemusta ADHD -oppilaista omassa koululuokassaan. Keräsin aineiston haastattelemalla 11 luokanopettajaa. Analysoin aineiston laadullisella sisällönanalyysillä.

Tulokset osoittavat, että opettajat käyttävät fyysistä aktiivisuutta hyvin monipuo lisesti ja luovasti ADHD -oppilaan koulunkäynnin tukikeinona. He näkevät fyysisen aktiivisuuden tärkeänä ja sillä on useita hyötyjä. Se ei kuitenkin ole aina hyvä vaihtoehto. Opettajien haastatteluissa tulee ilmi, kuinka ADHD -oppilaat ovat yksilöitä, joille toimii erilaiset apukeinot. Opettajien käytössä on hyvin laaja valikoima erilaisia apuvälineitä sekä apukeinoja. ADHD -oppilaan koulunkäynnin tukeminen on hyvin kokonaisvaltaista.