Sosiaalinen tuki toimijuuden mahdollistajana työuran loppuvaiheessa irtisanotuksi tulleiden tarinoissa

Abstract

Tutkielmani kuvaa pitkän työuran jälkeen irtisanotuksi tulleiden kokemuksia saamastaan sosiaalisesta tuesta sekä tarkastelee, millaista toimijuutta tarinoiden käännekohtiin kytkeytyvät sosiaaliset tukirakenteet mahdollistavat. Tutkielman aineistona on kirjoituskilpailun tekstit, joissa irtisanotut ovat kuvanneet omakohtaisesti irtisanomiskokemusta ja sen seurauksista elämässään. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka metodologisena lähtökohtana on narratiivinen lähestymistapa. Kuvaan toimijuuden käsitteen avulla, millaista toimijuutta sosiaalinen tuki mahdollistaa työuran loppuvaiheessa irtisanotuksi tulleiden tarinoissa. Toimijuuden käsite kytkeytyy tutkielmassani toimijuuden mahdollisuuteen sekä toimijuutta tukeviin tai rajoittaviin resursseihin.

Analyysin ensimmäisessä vaiheessa ryhmittelen aineistoa hyödyntäen Esko Kumpusalon (1991) sosiaalisen tuen luokittelua, jakaen tukimuodot aineelliseen tukeen, toiminnalliseen ja tiedolliseen tukeen sekä emotionaaliseen tukeen. Analyysi osoittaa, kuinka irtisanotuksi joutuminen vaikuttaa moniulotteisesti ja kokonaisvaltaisesti irtisanotun identiteettiin, tuloihin, sosiaalisiin suhteisiin ja hyvinvointiin synnyttäen erilaisia sosiaalisen tuen tarpeita. Tiedollinen ja toiminnallinen sosiaalinen tuki näyttäytyi toimijuutta vahvistavana, mikäli tarjottu tuki ja irtisanotun tuen tarve kohtasivat yhteisymmärryksessä ja irtisanottu koki tulleensa autetuksi. Mikäli tarjotun tuen ja irtisanotun tuen tarpeen välillä ilmeni ristiriitaa, näyttäytyi tuki rajoittavana ja toimijuutta kaventavana. Perheen ja läheisten tarjoama emotionaalinen tuki näyttäytyi merkittävimpänä ja välttämättömänä tuen muotona irtisanomisesta selviytymisessä.

Analyysin jälkimmäisessä osassa loin juonianalyysin avulla tyyppitarinoita, joiden kautta tarkastelin, millaista toimijuutta tarinoiden käännekohtiin kytkeytyvät sosiaaliset tukirakenteet mahdollistavat. Vilma Hännisen (1999) jaottelun mukaisesti tarinatyypeiksi valikoitui sankaritarina, tragedia, komedia ja rikostarina. Arkiajattelua hallitsevan ennakko-oletuksen mukaisesti tragediatarina näyttäytyi hallitsevana tarinatyyppinä. Tragediatarinassa puutteellinen sosiaalinen tuki näyttäytyy kaventuneena toimijuutena, jossa irtisanottu ei pääse rakentamaan identiteettiä uudelleen haastavan elämäntilanteen jälkeen. Riittävällä, oikea-aikaisella ja irtisanotun tarvetta vastaavalla sosiaalisella tuella voi olla mahdollista vähentää tragediatarinan kaltaisia kohtaloita ja tukea irtisanottua eteenpäin kohti omannäköistä elämää ja ratkaisuja.