Vaino sukupuolistuneena väkivaltana käräjäoikeuksien tuomiossa

Abstract

Pro gradu -tutkielma käsitteli naisiin kohdistuvaa eron jälkeistä vainoa sukupuolistuneena väkivaltana. Tutkimustehtävänä oli kartoittaa, millaisena vaino sukupuolistuneena väkivaltana näyttäytyy käräjäoikeuksien tuomioissa sekä millaisia seurauksia vainolla on sen kohteena oleville naisille. Tutkimuksen tavoitteena oli tiedon tuottaminen eron jälkeisestä vainosta, sillä uhrien tunnistetuksi tuleminen edellyttää ammattilaisilta riittävää vainotietoa. Jotta vainon uhrien avunsaanti mahdollistuu, se edellyttää palvelujärjestelmältä ja ammattilaisilta kykyä tunnistaa vainon uhri.

Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jonka aineistona oli 20 käräjäoikeuksien vainotuomiota. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia yhdistelemällä. Tutkielman tulokset osoittivat, että eron jälkeinen vaino ilmenee uhriin kohdistuvina toistuvina yhteydenottoina, uhkaamisena, fyysisenä väkivaltana, seuraamisena ja tarkkailemisena, syyllistämisenä ja halventamisena sekä pakottamisena ja kontrolloimisena. Lisäksi tutkielman tulokset ilmensivät lasten välineellistä roolia vainossa.

Tutkielman tulokset ilmensivät uhreille vainosta koituneita seurauksia, jotka olivat pelko, ahdistus ja turvattomuus sekä kipu, kärsimys ja fyysiset vammat. Lisäksi vaino aiheutti uhreilleen häiriötä, haittaa ja taloudellista vahinkoa. Vainon seurauksena vainon uhrit joutuivat myös soveltamaan erilaisia selviytymisstrategioita tehdäkseen vainon kohteena olemisesta vähemmän häiritsevää ja vaarallista.

Tutkielman johtopäätöksenä oli, että vaino häiritsi uhrien elämää kokonaisvaltaisesti. Pelkän pelon ja ahdistuksen kokemusten sijaan vaino laajeni kokonaisvaltaiseksi turvattomuudeksi, joka ulottui uhrien monille tai kaikille elämänalueille rajoittaen uhrien toimintaa ja toimijuutta. Vaino muodosti uhrien elämää vakavasti häiritsevän tilan.