Psykologiset perustarpeet yliopisto-opiskelijoiden verkko-opiskelussa

Abstract

Tämä kvantitatiivinen pro gradu -tutkielma käsittelee psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä ja tyydyttymättömyyttä verkko-opiskelussa Lapin yliopiston opiskelijoiden näkökulmasta. Psykologisten perustarpeiden tutkimus on tärkeää, sillä niiden tyydyttymisellä on todettu esimerkiksi olevan yhteys ihmisen hyvinvointiin (Reis, Sheldon, Gable, Ros-coe & Ryan 2000). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kokevatko yliopisto-opiskelijat verkko-opiskelussa psykologiset perustarpeensa tyydytetyiksi vai onko heidän verkko-opiskelussa havaittavissa tyydyttymättömyyttä, joka Ryanin ja Decin (2017) mukaan voi esimerkiksi passivoida ihmisiä. Psykologisia perustarpeita on tutkittu verkko-opiskelun kontekstissa vain vähän, ja tämä pro gradu -tutkielma tuokin verkko-opiskelun kontekstiin uutta tutkimustietoa aiheesta. Tämä tutkielma toimii myös eräänlaisena kurkistusikkunana aikaan ennen koronapandemian alkua, sillä aineisto kerättiin vain vähän ennen kuin koronapandemia alkoi vaikuttaa ihmisten elämiin keväällä 2020.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii itseohjautuvuusteoria, ja erityisesti sen alateoriaksi luettava psykologisten perustarpeiden teoria. Lisäksi tutkimuksen teoreettista viitekehystä taustoittaa korkeakoulutason verkko-opiskelu, joka ymmärretään tässä tutkimuksessa sosiokulttuurisen oppimiskäsityksen mukaisesti, jossa oppimisen kannalta oleelliseksi nähdään vuorovaikutus, kieli ja kulttuuri (Säljö 1999). Tutkimuksen aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella, joka koostui vastaajien taustatietojen kartoittamisesta, sekä 19 psykologisia perustarpeita koskevasta väitteestä. Tämä psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä ja tyydyttymättömyyttä mittaava mittari pohjautui enimmäkseen Chenin ym. (2015) kehittämään englanninkieliseen psykologisten perustarpeiden tyydyttymisen ja tyydyttymättömyyden mittariin, jota ei ole aikaisemmin käännetty suomen kielelle verkko-opiskelun kontekstissa. Keskeisimpinä menetelminä aineiston analyysissä ovat Pearsonin korrelaatiokerroin, Cronbachin alfa ja ristiintaulukointi.

Tutkimuksen oleellisin tulos on, että tässä aineistossa mukana olleet opiskelijat kokivat psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä verkko-opiskelussa. Opiskelijat eivät kokeneet merkittävästi psykologisten perustarpeiden tyydyttymättömyyttä. On kuitenkin huomioitava, että joidenkin tarpeiden kohdalla neutraalit ”ei vähän, eikä paljon” -ryhmät kasvoivat suuriksi, mikä voi kertoa siitä, että osaa tämän tutkimuksen mittarin väitteistä on saattanut olla vaikeaa arvioida.

Psykologisten perustarpeiden tyydyttymisen ja tyydyttymättömyyden keskinäiset suhteet olivat odotettavia. Kunkin tarpeen tyydyttymisen kasvaessa, kyseisen tarpeen tyydyttymättömyys väheni. Lisäksi havaittiin, että kompetenssin tyydyttymisen kasvaessa aineistossa, kasvoivat myös autonomian ja yhteenkuuluvuuden tyydyttyminen. Autonomian ja yhteenkuuluvuuden tyydyttymättömyys väheni, kun kompetenssin tyydyttyminen kasvoi. Kompetenssin tyydyttymättömyyden kasvaessa, autonomian ja yhteenkuuluvuuden tyydyttymättömyys lisääntyi. Tässä aineistossa kompetenssi näyttäytyi siis tarpeena, jolla oli yhteys kaikkien muiden tarpeiden kanssa, sillä samanlaisia yhteyksiä ei havaittu autonomian ja yhteenkuuluvuuden tarpeiden välillä. Tässä aineistossa psykologisilla perustarpeilla ei ollut juuri havaittavia yhteyksiä sukupuolen, iän, opiskelupaikan tai verkko-opiskelun kokemuksen määrän kanssa. Aineiston pieni koko kuitenkin vaikeuttaa tulosten yleistämistä, ja aiheesta tarvitaankin vielä lisää tutkimusta.