Vierellämaalaaminen. Vahvistavan läsnäolon taidemenetelmä. Taideperustainen oman työn kehittäminen.

Abstract

Tutkielma kokoaa Lukkarisen vierellämaalaamisen menetelmän synnyn ja kehittämistyön tuloksen vuosilta 2000–2020. Vierellämaalaaminen on taidelähtöinen menetelmä ja sen kehittäminen on taideperustaista toimintatutkimusta ja autoetnografista tutkimusta. Työ tarkastelee, mitä vierellämaalaamisessa tapahtuu ja miten taiteilija/taidekasvattaja voi käyttää sitä oman työnsä välineenä.

Vierellämaalaaminen on yhtä aikaa taiteellinen sekä ohjauksellinen prosessi, jossa taiteilija/taidekasvattaja tekee symbolisen maalauksen alusta loppuun maalattavan vierellä. Menetelmän yhteyttä luovia työvälineitä ovat aito läsnäolo, ei-tietämisen tila, vakava leikillisyys ja terapeuttinen työote. Tutkielma kokoaa vierellämaalaamisen teoreettisen viitekehyksen keskeisten käsitteiden ja ilmiöiden kautta. Tutkimuksen tulokset kuvaavat vierellämaalauksen prosessin ja miten vierellämaalausta voi käyttää kuvallisena työkaluna.

Vierellämaalaamisen edellytyksinä ovat taiteilija/taidekasvattajan läsnäolo, hyvä taidevälineen tuntemus, kuunteleminen, kiireettömyys, asiantuntija tuki, luottamuksellinen ilmapiiri sekä tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen. Vierellämaalauksen merkityksenanto syntyy yhdessä maalattavan kanssa. Tämä perustuu avoimeen kommunikointiin, vuorovaikutukseen, kehonkieleen, symboliseen merkityksenantoon sekä yhdessä luomiseen taiteen kielellä. Vierellämaalauksen avulla maalattava muistaa oman elämäntarinansa, itsensä vahvuuksia ja merkityksellisiä asioita.

Tutkielma ottaa kantaa taidelähtöisten menetelmien luonteeseen tunteita ja ihmistä avaavana toimintana. Se muistuttaa taidekasvattajia ammatillisen tuen ja tiedostamisen vastuusta erityisesti hauraassa asemassa olevien ihmisten kohdalla. Vierellämaalaaminen pyrkii vastaamaan yhteiskunnan, yhteisön ja yksilön tasolla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeisiin. Työ kutsuu taidekasvattajia ja taiteilijoita hahmottamaan omaa ammatillista identiteettiä ja käytänteitä niin, että ne tukevat aitoa kohtaamista, läsnäoloa ja vahvistavaa, eheyttävää vuorovaikutusta taidekasvatustyön kentällä.

The research compiles the beginning and the results of the development work of Lukkarinen’s method of painting beside a sitter/person from the year 2000 to the year 2020. Painting beside a sitter is an art-oriented method. The development of the method is a combination of art-based action research and autoethnographic research. This thesis examines what happens in the method of painting beside a sitter and how an artist/art educator can utilize it as a method at one’s work.

Painting beside a sitter is both an artistic and supervisory process in which an artist/art educator creates a symbolic painting from beginning to end together with a sitter. Authentic presence, not-knowing, serious playfulness and a therapeutic technique are the tools of the method that create a connection between the painter and the sitter. This thesis aims at compiling the theoretical frame of the method of painting beside a sitter by presenting the essential concepts and phenomena. The results of the research represent the process of painting beside a sitter and, also, describe how the method can be used as a figurative tool.

The presence of an artist/art educator, good knowledge of the artistic tool, listening, calmness, professional support, confidential atmosphere and recognition and responding to the needs of a sitter are the requirements for the method. The social interpretation and shared meaning of the painting are constructed together by the sitter and the painter. This is based on the open communication, interaction, body language, symbolic semantics and creating together by the language of art. By the means of the method the sitter remembers the story and significant elements of one’s life and one’s strengths.

This thesis discusses the nature of the arts-based methods as an action that opens person’s emotions and state of mind. It reminds art educators of the responsibility of professional support, perception and recognition especially with the people in a fragile position. Painting beside a sitter aims at responding to the person’s needs of being seen and accepted as a personal and societal level and within the community. This study invites artists and art educators to perceive their professional identity and practices in order to ensure that they support authentic encounter, presence and strengthening interaction in the field of art education.