Pilaantuneen maaperän toissijaisen puhdistamisvelvollisuuden kohdentuminen alueen haltijaan - näkökulmana aiheuttamisperiaate

Abstract

Tutkielmassa selvitetään, miten ympäristönsuojelulain (2014/527) 133.2 §:n mukainen toissijainen maaperän puhdistamisvelvollisuus kohdentuu lain toissijaiseen vastuutahoon eli alueen haltijaan aiheuttamisperiaatetta toteuttavalla tavalla. Tutkielma kohdistuu voimassa olevaan oikeuteen, joten ensisijainen käytettävä tutkimusmenetelmä on lainoppi. Tämän ohella tutkielmaan liittyy piirteitä lainoppia ja sääntelyteoriaa yhdistelevästä sääntelytutkimuksesta, jossa toissijaista maaperän puhdistamisvelvollisuuden kohdentavaa sääntelyä tarkastellaan liittämällä se ympäristönsuojelu- ja perusoikeudellisten tavoitteiden ja funktioiden kautta laajemmin osaksi aiheuttamisperiaatteen ohjaamaa ympäristövastuujärjestelmää. Koska toissijaisessa puhdistamisvelvollisuudessa on kyse vastuun kohdentamisen laajentamisesta maaperän pilaantumisen varsinaisen aiheuttajan ulkopuolelle, haetaan vastuun laajentamiselle oikeutusta aiheuttamisperiaatteeseen liittyvästä käsitteistöstä tavoitteellis-systeemisen tulkinnan avulla. Tutkielmassa asetettavasta näkökulmasta välittyy tällöin kriittinen painotus, jossa toissijaisen puhdistamisvelvollisuuden kohdentumisen tarkastelun lähtökohtana on ympäristöä yleisenä etuna suojaava ympäristövastuusääntely, jolloin ympäristönsuojelulliset päämäärät korostuvat.

Tutkielmassa muodostetaan ensinnäkin kokonaiskuva toissijaisen maaperän puhdistamisvelvollisuuden kohdentumisen edellytyksistä kahdessa erilaisessa pilaantuneen maa-alueen omistajanvaihdoksessa, kiinteistönkaupassa ja yleisseuraannossa. Toiseksi toissijaisen puhdistamisvelvollisuuden edellytyksiä tarkastellaan liittämällä ne osaksi aiheuttamisperiaatteella ohjattavaa ympäristövastuusääntelyä siten, että alueen uuteen haltijaan kohdentuva vastuu toteutetaan aiheuttamisperiaatetta kunnioittavalla tavalla. Tutkielmassa hyödynnetään tältä osin aiheuttamisperiaatteen taustalla vaikuttavaa ulkoiskustannusten sisäistämistä koskevaa teoriaa sekä periaatteen EU-oikeudellista perustaa.

Vaikka toissijainen maaperän puhdistamisvelvollisuus syntyy ilman aiheuttamisperiaatteen mukaista välitöntä syy-yhteyttä, tutkielmassa tehdyn tarkastelun perusteella lähtökohtana puhdistamisvelvollisuuden kohdentumisessa on pidettävä aiheuttamisperiaatetta. Mikäli toissijainen maaperän puhdistamisvelvollisuus ei olisi kohdennettavissa alueen haltijaan lain sanamuodon mukaisesti ennakoivalla ja aiheuttamisperiaatteen tarkoitusta toteuttavalla tavalla, tulee toissijaisesti hakea ratkaisua aiheuttamisperiaatteen ennaltaehkäisevää ohjausvaikutusta ilmentävästä TOVA-järjestelmän rahoitusvelvollisuudesta.