Sosiaalityöntekijöiden käsityksiä ja kokemuksia lapsen osallisuudesta lapsiperheen palvelutarpeen arvioinnissa

Abstract

Pro gradu- tutkielma käsittelee lapsen osallisuutta sosiaalihuoltolain mukaisessa lapsiperheen palvelutarpeen arviossa sosiaalityöntekijöiden kokemana ja kuvaamana. Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenografisena tutkimuksena ryhmäkeskustelun keinoin. Aineistonkeruu ajoittui keväälle 2018 ja aineistonkeruutilanteita oli 2. Litteroitua aineistoa kertyi 25 sivua. Analyysimenetelmänä käytettiin fenomenografista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka avulla aineistosta paikannettiin ja nostettiin esille sosiaalityöntekijöiden esittämiä käsityksiä lapsen osallisuudesta sekä sitä edistävistä ja haastavista tekijöistä.

Aineistossa lapsen osallisuus kuvautui monitahoisena ja monin eri tavoin rakentuvana ilmiönä. Sosiaalityöntekijöiden käsitysten perusteella aineistosta oli paikannettavissa neljä pääkategoriaa lapsen osallisuudelle; osallisuus palvelutarpeen arvioinnin kulkuun vaikuttamisena, osallisuus puheessa ja kirjauksissa, osallisuus oikeutena tietoon ja osallisuus lapsen omana tapaamisena, omina narratiiveina ja lapsen toimintana. Lisäksi aineistosta nousevat merkityksenannot koskivat lapsen osallisuutta edistäviä ja haastavia tekijöitä sekä kohtaamista osallisuuden ulottuvuutena, jotka huomioitiin tutkimuksessa omina kategorioinaan. Lapsen osallisuus kuvautui lapsikohtaisena yksilöllisenä toimintana, jossa lapsella on useita erilaisia tapoja olla osallisena. Sosiaalityöntekijät näkivät lapsen osallisuuden tärkeänä osana arviointiprosessia. Lapsen osallisuus vaikutti muodostuvan sosiaalityöntekijän harkinnan ja lainsäädännön luomien reunaehtojen puitteissa.