Esihenkilöiden itsensä johtaminen työntekijöiden työuupumustilanteissa
Alén, Riina (2022)
Alén, Riina
Lapin yliopisto
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022092860410
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022092860410
Tiivistelmä
Työuupumuskeskustelua leimaa yksilökeskeisyys ja uupuneen työntekijän näkökulma. Työuupumusilmiö on kuitenkin luonteeltaan sosiaalinen ja koko työyhteisöä koskeva asia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli antaa ääni työuupuneiden työntekijöiden esihenkilöille ja tarkastella esihenkilöiden itsensä johtamista työntekijöiden työuupumustilanteissa. Tutkimuskysymykseen, millaisia itsensä johtamisen kokemuksia esihenkilöillä on työntekijöiden työuupumustilanteissa, haettiin vastausta fenomenologista lähestymistapaa käyttäen. Tutkimusaineisto koostui 11 henkilön vastauksista, jotka hankittiin kirjoituskutsulla ja haastattelemalla esihenkilöitä. Kerätty aineisto analysoitiin Giorgin (2009) menetelmää käyttäen ja soveltaen.
Tutkimuksen tulosten perusteella esihenkilöiden itsensä johtamisen kokemuksen rakenteet ovat moniulotteisia ja yksilöllisiä, vaikka niissä esiintyykin joitakin yhteisiä kokemuksen rakenneosia. Keskeisimmät itsensä johtamisen kokemukset, joita esiintyi lähes kaikilla tutkimuksen esihenkilöillä, olivat kokemukset itsereflektiosta, tunteiden tunnistamisesta, fokusoitumisesta ratkaisukeskeiseen toimintaan ja itsensä kehittämisestä. Yksilökohtaiset kokemusten rakenteet toivat esiin, että esihenkilöiden kokemuksissa esiintyi tilanteen ja esihenkilön itsensä kannalta niin myönteisiä, tilanteen ratkaisemiseen tähtääviä ja niitä edistäviä itsensä johtamisen kokemuksia, mutta myös kokemuksia, jotka ovat tilanteen ratkaisemisen tai esihenkilön oman kuormittumisen ja jaksamisen kannalta ongelmallisia.
Suhteessa itsensä johtamisen tutkimusperinteeseen, tutkimuksen tulokset ovat uutta tietoa aiemmin tutkimattomassa kontekstissa. Tulokset osoittavat yksilöiden itsensä johtamisen olevan moniulotteisempaa kuin Manzin (1986) käsitteellistämässä itsensä johtamisessa (eng. self-leadership) ja vastaavat osaltaan ajankohtaisesti Hararin ja kumppaneiden (2021) esille nostamaan tutkimustarpeeseen ymmärtää yksilöiden välisiä eroja itsensä johtamisessa.
Tutkimuksen tuottamaa uutta tietoa esihenkilöiden itsensä johtamisen kokemuksista voidaan käyttää organisaatioissa esihenkilöiden tuen ja johtajuuden kehittämiseen työuupumuksen välittymisen ja leviämisen ennaltaehkäisemiseksi sekä niihin puuttumiseksi.
Tutkimuksen tulosten perusteella esihenkilöiden itsensä johtamisen kokemuksen rakenteet ovat moniulotteisia ja yksilöllisiä, vaikka niissä esiintyykin joitakin yhteisiä kokemuksen rakenneosia. Keskeisimmät itsensä johtamisen kokemukset, joita esiintyi lähes kaikilla tutkimuksen esihenkilöillä, olivat kokemukset itsereflektiosta, tunteiden tunnistamisesta, fokusoitumisesta ratkaisukeskeiseen toimintaan ja itsensä kehittämisestä. Yksilökohtaiset kokemusten rakenteet toivat esiin, että esihenkilöiden kokemuksissa esiintyi tilanteen ja esihenkilön itsensä kannalta niin myönteisiä, tilanteen ratkaisemiseen tähtääviä ja niitä edistäviä itsensä johtamisen kokemuksia, mutta myös kokemuksia, jotka ovat tilanteen ratkaisemisen tai esihenkilön oman kuormittumisen ja jaksamisen kannalta ongelmallisia.
Suhteessa itsensä johtamisen tutkimusperinteeseen, tutkimuksen tulokset ovat uutta tietoa aiemmin tutkimattomassa kontekstissa. Tulokset osoittavat yksilöiden itsensä johtamisen olevan moniulotteisempaa kuin Manzin (1986) käsitteellistämässä itsensä johtamisessa (eng. self-leadership) ja vastaavat osaltaan ajankohtaisesti Hararin ja kumppaneiden (2021) esille nostamaan tutkimustarpeeseen ymmärtää yksilöiden välisiä eroja itsensä johtamisessa.
Tutkimuksen tuottamaa uutta tietoa esihenkilöiden itsensä johtamisen kokemuksista voidaan käyttää organisaatioissa esihenkilöiden tuen ja johtajuuden kehittämiseen työuupumuksen välittymisen ja leviämisen ennaltaehkäisemiseksi sekä niihin puuttumiseksi.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4436]