Nuorten toimijuuden rakentuminen vanhempien eron jälkeisessä vainossa

Abstract

Tutkielma käsittelee nuorten toimijuuden rakentumista vanhempien eron jälkeisessä vainossa. Vainon ensisijaisena kohteena on yleensä nuorten toinen vanhempi. Nuoret altistuvat vanhemman vainolle eri tavoin, ja he voivat olla myös sen kohteita. Eron jälkeistä vainoa on tutkittu suhteellisen vähän ja etenkin nuorten näkökulma ilmiössä on jäänyt vähälle huomiolle. Sosiaalityöntekijät kohtaavat eri sektoreilla eron jälkeistä vainoa, mutta ilmiö on työntekijöille usein haasteellinen tunnistaa. Tutkielman tarkoituksena on lisätä tietoisuutta nuorista ja heidän näkökulmastaan vanhempien eron jälkeisessä vainoilmiössä. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus ja metodologia sosiaali-konstruktionistinen. Tutkielmassa on käytetty valmista aineistoa, joka on tuotettu osa-na Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta ”Lasten tietävä toimijuus yksityisissä, moniammatillisissa ja yhteiskunnallisissa prosesseissa – tapauksena vanhempien eron jälkeinen vaino” (CAPS). Aineisto sisältää kahdeksan 12–18-vuotiaan yksilö- ja pari-haastattelua. Aineiston analyysissa hyödynnetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Nuorten toimijuuden tarkastelussa käytetään toimijuuden modaalisia ulottuvuuksia.

Tutkielman perusteella nuorten toimijuus rakentuu tilanteisesti ja modaliteettien dynamiikassa. Tutkielman keskeisiä tuloksia on kolme. Ensinnäkin vaino näyttäytyy täytymisen modaalisena ulottuvuutena, joka rajoittaa nuorten toimijuuden rakentumista ja vaikuttaa negatiivisesti tuntemisen ulottuvuuteen. Vaino on ympäristöstä tuleva pakko, johon nuoret eivät voi vaikuttaa. Toimijuuden rakentumiseen vaikuttavat keskeiset tunteet nuorilla ovat pelko, huoli, ahdistus ja ärtyneisyys. Negatiiviset tunteet, kuten pelko, vaikuttavat nuorten toimijuuteen laajasti esimerkiksi vaikuttamalla nuorten haluamisiin ja kykenemisiin.

Toisena tutkielman keskeisenä tuloksena on nuorten toimijuuteen liittyvä turvattomuus. Nuoret joutuvat miettimään omaa ulkoista ja sisäistä turvallisuuttaan. Ulkoisen turvallisuuden varmistamiseksi nuoret kehittävät osaamistaan erilaisista ympäristön, itsensä ja perheensä suojaamiskeinoista. Sisäinen turvattomuus rakentuu tekijän toi-mista, ja läheiset sekä turvalliset ihmissuhteet voivat tasapainottaa sisäisen turvallisuu-den rakentumista. Pelon ja muiden negatiivisten tunteiden toistuva tunteminen sekä turvattomuus ja turvallisuuden jatkuva varmisteleminen rajoittavat nuorten toimijuu-den rakentumista. Tähän vastaamiseksi tutkielman kolmantena tuloksena nousevat nuorten keinot ja erilaiset tekijät, jotka tukevat toimijuuden rakentumista. Modaalisissa ulottuvuuksissa nämä tekijät näyttäytyvät voimisena eli mahdollisuuksina. Läheiset sosiaaliset verkostot, voimavarat ja arjen rutiinit tukevat nuorten toimijuuden rakentumista vanhempien eron jälkeisessä vainossa. Nuoret oppivat tunnistamaan näitä keino-ja ja pyrkivät niiden kautta vastaamaan vainon rajoittamaan toimijuuteen.