Mielenterveyden narratiivit muutoksessa? Psyykkisesti vammautuneiden kertomukset tutkimuskirjallisuuteen peilattuna

Abstract

Tutkimukseni aiheena ovat mielenterveyttä koskevat kokemukset ja käsitykset. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten psyykkisesti vammautuneet henkilöt ovat kertoneet mielenterveydestä ja mielenterveyden ongelmista kaksi vuosikymmentä sitten sekä millaisena mahdollinen muutos mielenterveyttä koskevissa kokemuksissa ja käsityksissä näyttäytyy peilattuna viimeaikaiseen mielenterveyttä käsittelevään kirjallisuuteen.

Tutkimus on laadullinen ja käytän teoreettismetodologisena kehyksenä narratiivista lähestymistapaa, koska tutkin psyykkisesti vammautuneiden henkilöiden kirjoittamia kokemuksellisia kertomuksia. Tuloksinani eli mielenterveyden narratiiveina esitän kertomuksista tunnistamiani ydintarinoita ja kategorioita, joita peilaan tutkimuskirjallisuudessa esitettyihin käsityksiin mielenterveydestä, mielenterveysongelmista ja vammaisuudesta.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että psyykkistä vammaisuutta koskevat narratiivit näyttävät muuttuneen myönteisemmiksi, muun muassa yhteiskunnallisella tasolla, vaikkakin esimerkiksi politiikan ja palvelujärjestelmän narratiivit voivat poiketa psyykkisesti vammaisten henkilöiden arjen kokemuksellisista narratiiveista. Empiirisen tutkimusaineistoni kirjoittajien kertomana vielä kaksi vuosikymmentä sitten psyykkinen vamma nähtiin jopa ammattihenkilöiden näkökulmasta pääasiassa yksilön ominaisuutena ja ongelmana. Toisena johtopäätöksenä esitänkin, että yhteiskunnallisten ja sosiaalisten syiden tunnistaminen enenevässä määrin mielenterveyden ongelmien taustalla voidaan tulkita kehityskuluksi, jossa mielenterveyden ongelmien ja mielen sairauden tulkinta tulee aiempaa lähemmäksi vammaisuuden käsitettä.

Tutkimukseni tulokset ovat hyödyllisiä sosiaalityölle, jossa työskennellään enenevässä määrin erilaisista mielenterveyden ongelmista kärsivien henkilöiden kanssa. Psyykkinen vamma ja vammaisuus vaikuttavat muun muassa henkilön sosiaalisiin suhteisiin elämää kapeuttamalla. Sosiaalityöntekijällä on merkittävä rooli olla tukemassa asiakasta toivon ja positiivisen tulevaisuuskuvan sekä riittävän hyväksi koetun identiteetin ja elämän saavuttamisessa. Tähän koen tutkimukseni antaneen lisää ymmärrystä.