Sumussa suunnistaen – ikäihmisten suojelu COVID19-tilanteessa

Abstract

Tutkimuksessani kuvataan, mitkä tekijät rajoittivat ikäihmisten suojeluun liittyvää päätöksentekoa COVID-19-epidemiatilanteessa. Tutkimuksessa kuvataan myös, miten päätöksenteon ja päätösten valmistelun toimintaympäristö vaikuttivat etenkin päätöksiä valmistelleiden virkamiesten työskentelyyn. Tutkimustehtäväni koostuu yhdestä pääkysymyksestä. Tutkimuskysymykselläni fokusoin analyysini niihin tekijöihin, jotka asettivat päätöksenteolle erilaisia rajoitteita, kuten lainsäädännöllisistä rajoitteita, poikkeukselliseen toimintaympäristöön liittyviä rajoitteita tai muista päätöksenteolle rajoitteita asettaneita tekijöitä.

Tutkimukseni on laadullinen tutkimus ja tapaustutkimus, jossa tutkittavana tapauksena on vuoden 2020 aikana tapahtunut päätöksenteko erityisesti ikäihmisten suojeluun liittyvissä kysymyksissä COVID-19-epidemiatilanteessa. Tutkimukseni laadullinen aineisto on hankittu puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla haastattelemalla kuutta henkilöä. Haastateltavat edustivat keskeisiä kansallisen tason toimijoita, kuten pandemian hallintaan osallistuneita ministeriöitä ja niiden alaisia virastoja. Haastateltavista kolme toimi eri organisaatioiden johtotehtävissä ja kolme eri organisaatioiden asiantuntijatehtävissä. He kaikki osallistuivat COVID-19-epidemiatilanteessa keskeisesti päätöksenteon valmisteluun eri tehtävissä. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimustuloksista nousee esiin, että päätöksentekoa rajoitti COVID-19-epidemiassa erityisesti kiire, epävarma ja puutteellinen tietopohja, julkinen ja poliittinen paine sekä usein muuttunut tilannekuva. Etenkin COVID-19-epidemian alkuvaiheessa päätöksentekoa rajoitti päätöksenteon sekä päätöksenteon valmistelun epämuodollistuminen. Tavanomaiset virkavalmistelumenettelyt sivuutettiin ja muodollisesta valtioneuvoston päätöksenteosta siirryttiin hallituksen neuvotteluihin. Tavanomaisesta valtioneuvoston virkavalmisteluun pohjautuvasta päätöksenteosta siirryttiin ministerien erityisavustajien sekä ministerien itsensä neuvotteluihin ja valmistelutyöhön. Lainsäädäntö ja sen tulkinta, kuten eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja oikeuskanslerin tulkinnat rajoittivat päätöksentekoa ja sen valmistelua selkeästi.