Alkuopetukseen erikoistuvien luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä huumorista alkuopetuksessa

Abstract

Kasvatustieteellisellä kentällä on alettu heräämään huumorin tärkeyteen koulumaailmassa. Huumori on läsnä koulussa ja yhdessä nauraminen on osa kouluarkea. Pro gradu -tutkielmamme tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä esi- ja alkuopetukseen erikoistuvilla luokanopettajaopiskelijoilla on huumorista alkuopetuksessa. Tutkielmamme aineisto koostuu kymmenen esi- ja alkuopetukseen erikoistuvan luokanopettajaopiskelijan käsityksistä, jotka on selvitetty ryhmäkeskustelujen avulla.

Tutkielmamme teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelemme huumoria yleisesti omana ilmiönään, ilmiönä kouluympäristössä, sekä alkuopetusikäisen lapsen kasvua ja kehitystä huumorintajun kehittymisen näkökulmasta. Käsittelemme huumoria pääasiassa positiivisena ilmiönä, mutta sivuamme myös huumorin käytön haittoja ja negatiivista huumorin käyttöä. Liitämme huumorin ilmiön kouluilon ja oppilaantuntemuksen kontekstiin.

Tutkielmamme edustaa laadullista tutkimusta, joka on toteutettu fenomenografista tutkimusotetta käyttäen. Fenomenografisessa tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena ovat ihmisten käsitykset tutkittavasta ilmiöstä. Tutkielmamme kuvaa luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä huumorista, sen ilmentymisestä ja sen käytöstä niin oppilaiden kuin opettajankin toimesta.

Tutkielmamme tulokset jakautuivat oppilaiden huumorin perustan, kehittymisen ja vuorovaikutuksellisuuden sekä opettajan hyödyntämän huumorin kategorioihin. Keskeisimmät tutkielmamme tulokset olivat seuraavat: oppilaan huumorintajun kehitykseen vaikuttavat kasvatus ja ympäristö, yksinkertaiset ja selkeät asiat ovat alkuopetusikäisen huumorille tyypillisiä elementtejä, yhteinen huumori on tärkeä osa ystävyyssuhteiden rakentamista ja ylläpitämistä, sekä opettajat voivat hyödyntää huumoria työssään monella eri tavalla.