Kirjoitan haavani koettavaksi: Haavoittuvuuden vääjäämättömyys organisaatioissa

Abstract

Osallistun tutkimuksellani feministiseen ja kriittiseen haavoittuvuuden etiikan tutkimuskeskusteluun, joka on osa organisaatioetiikan tutkimusperinnettä. Haavoittuvuuden etiikka on uusi tutkimuskeskustelu, joka ymmärtää haavoittuvuuden monimerkityksellisenä ja sosio-kulttuurisesti rakentuneena. Empiiristä tutkimusta haavoittuvuuden etiikan aihepiiristä on vain vähän ja rikastan tutkimuskeskustelua haavoittuvuuden kokemuksillani liike-elämän organisaatioista vuosilta 2014-2019. Liityn tutkielmallani niiden kriittisten tutkijoiden joukkoon, jotka haastavat normatiivisen käsityksen haavoittuvuudesta negatiivisten merkitysten kautta rakentuneena. Tulkitsen elettyjä haavoittuvuuden kokemuksiani sukupuolittuneiden rakenteiden, kokemuksellisen ja performatiivisen kehollisuuden sekä vastustamisen käsitteiden kautta.

Tutkimuksen metodologinen lähestymistapa on retrospektiivinen, eli muisteluun perustuva evokatiivinen autoetnografia, jonka avulla tuon (työ)elämän haavat lukijan koettavaksi samaistuttavalla ja tunteita herättävällä tavalla. Autoetnografisessa tutkimuksessa aineisto syntyy tutkijasta itsestä: olen samanaikaisesti sekä tutkija, että tutkittava. Aineisto, eli kokemukseni on koostettu tiheiksi tarinallisiksi vinjeteiksi, jotka toimivat kokemusten analyysina.

Kirjoitan tutkimukseni haavoittuvasta positiosta käsin paljastaen avoimesti epäröinnin hetkeni ja prosessin kivuliaatkin vaiheet, joita ei perinteisesti sisällytetä tutkielmiin. Haavoittuvan kirjoittamisen tavalla käsittelen haavoittuvuutta monitahoisesti ja läpileikkaavasti aina aineistosta tutkielman muihin lukuihin. Teen valinnoillani haavoittuvuuden näkyväksi akateemisessa maailmassa ja haastan siten ahtaat akateemiset tutkielman teon normit. Valitsemani teoria ja menetelmät tukevat toisiaan ja tekevät näkyväksi akateemisuuden, elämän ja työelämän nivoutuneisuuden.

Tutkielmani merkittävin tulos on rikas ja elävä kuvaus arvoristiriidoista, jotka tekevät haavoittuvuuden vääjäämättömyyden näkyväksi organisaatioissa. Sukupuolittuneista rakenteista kumpuavasta haavoittumattomuuden ihanteesta huolimatta haavoittuvuus nivoutuu vääjämättä haavoittuvien kehojen kautta organisaatioihin. Tutkielmani tulokset lisäävät ymmärrystä haavoittuvuudesta monimerkityksellisenä ja haastavat organisaatioita purkamaan vallitsevaa haavoittumattomuuden ideaalia, joka voi auttaa kohti aidompia kohtaamisia, moninaisuuden huomiointia ja eettisempää toimintaa organisaatioissa.