Näytön arviointi ja näyttökynnys siviiliprosessissa, erityisesti konkurssitakaisinsaantioikeudenkäyntien näkökulmasta

Abstract

Todistusharkintaa usein kuvataan oikeudenkäynnin keskeisimmäksi vaiheeksi. Tästä huolimatta oikeustieteellisessä tutkimuksessa todistusharkinta on saanut merkitykseensä nähden vähän huomiota. Viime aikoina näytönarviointiin liittyvä tutkimus on lisääntynyt, mutta keskittyen pääosin rikosprosessiin. Tästä syystä lähestyn tutkielmassa näytönarviointia siviiliprosessuaalisesta näkökulmasta. Näytönarviointiin liittyvät olennaisesti myös näytön riittävyyden arviointiin liittyvät kysymykset eikä pelkkä näytönarviointia koskeva tutkimus pysty antamaan vastauksia, joita on mahdollista hyödyntää käytännön toiminnassa. Tästä syystä tutkielmassa huomioidaan myös näytön riittävyysarviointiin liittyvät ongelmat.

Näytönarviointia on kuvattu empiiriseksi toiminnaksi, jonka tutkiminen ainoastaan lainopin metodeilla ei ole tuloksellista. Tästä syystä olen tutkimuksessa muodostanut teoreettisen viitekehyksen, joka yhdistää lainopillisten, todistusteoreettisten ja oikeuspsykologisten tutkimusten tulokset tavalla, joka mahdollistaa todistusharkinnan empiirisen tarkastelun. Keskeisen osan tutkimuksesta muodostaakin tutkimuksen empiirinen osa, jossa pyrin antamaan vastauksen keskeisimpään tutkimuskysymykseeni eli miten tuomioistuivat suorittavat todistusharkintaa käytännössä ja onko asianosaisten mahdollista ennustaa todistusharkinnan lopputulos ennen oikeudenkäyntiä. Tutkimuksen kohteena ovat käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien konkurssitakaisinsaantia koskevat tuomiot ja niiden perustelut.

Tutkimuksen esitän, että tuomioistuimet suosivat näytönarvioinnin metodina kokonaisvaltaisia lähestymistapoja. Täsmällisemmät lähestymistavat usein vaihtelevat, mutta metodin tarkempaa valintaa ohjaa todistelutilanne kokonaisuudessaan. Todistelun luotettavuuden arvioinnissa tuomioistuimet painottavat todisteen sisällön yhteensopivuutta muuhun todisteluun sekä todistajankertomusten arvioinnissa todistajan motiivia. Tutkimuksessa tarkastelen myös konkurssitakaisinsaantioikeudenkäynneille tyypillisiä todistelutilanteita. Havaintona esitän myös, että erityistarkastuskertomuksen merkitys oikeudenkäynneissä on erittäin suuri, jopa siinä määrin, että tämä asema on kritiikille altis. Tutkimuksessa esille nousee myös takaisinsaantia vastustavan osapuolen kertomuksen matala näyttöarvo.