Vesitalouslupien pysyvyyssuoja ympäristökysymysten taustalla

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on analysoida vesitalouslupien pysyvyyttä, sen kehitystä ja nykytilaa. Toiseksi tutkielmassa arvioidaan sitä, miten vesitalouslupien pysyvyyssuoja asettuu moderniin ympäristöoikeudelliseen kontekstiin. Tutkielmassa hyödynnetään pääasiassa lainopillista metodia.

Tutkielmassa seurataan pysyvyyden kehitystä. Huomataan, että alkujaan tuomioistuinratkaisuihin liitetty oikeusvoimavaikutus on kehittynyt siviiliprosessioikeudessa, josta se on laajentunut myöhemmin muille oikeudenaloille. Siirtymä muille oikeudenaloille on tuonut mukanaan ominaisuuksia, jotka vaikuttavat nykyisen pysyvyyskäsityksen tulkitsemiseen.

Perinteisesti vesitalouslupiin liitetty pysyvyysvaikutus on ollut vahvaa. Lupaviranomaisen toimivaltaa puuttua myönnettyyn lupapäätökseen rajoittavat lisäksi lainalaisuusperiaate ja muut hallinnollista päätöksentekoa ohjaavat periaatteet. Taustalla ovat oikeusvarmuuden vaatimukset siitä, että luparatkaisut pysyvät voimassa.

Toisaalta ympäristölle aiheutuvat haitat ovat herättäneet keskustelua vahvan pysyvyyssuojan uudelleenarvioimiseksi. Vesilupien pysyvyyssuoja on katsottu haitalliseksi muun muassa vaelluskalojen elvyttämisen näkökulmasta. Ympäristöperusoikeudet, ympäristön arvostus sekä lisääntynyt tieto luonnon ekosysteemeistä johtavat pysyvyyssuojan murrokseen. Tärkeän poikkeuksen lupien pysyvyydestä muodostaa olosuhteiden muutos, joka mahdollistaa lupien tarkistamisen ja muuttamisen edellytysten täyttyessä.

Tutkielmassa todetaan, että vesitalouslupien pysyvyys on vahvaa. Pysyvyys on sitä vahvempaa, mitä vanhemmasta luvasta on kysymys. Samalla kuitenkin huomataan, että kansainvälinen sääntelypaine ympäristöasioissa on kasvanut. Tästä osoituksena EU:n vesipuitedirektiivi ja erityisesti Weser-tapaus, jonka perusteella ympäristötavoitteilla on suoria oikeusvaikutuksia lupapäätösten pysyvyyteen. Tästä näkökulmasta myös valtion suvereniteetin on katsottu heikentyneen ympäristöasioissa. Tutkielmassa tehdään havaintoja myös siitä, että ympäristöperusoikeuden rooli lainvalmistelussa on kasvanut ja noussut vesien käyttöä ohjaavana periaatteena perinteisen omaisuudensuojan rinnalle.