Tutkittu tieto Meri-Lapin seutukuntien sote-päätöksenteossa

Abstract

Tutkielmani aihe on tutkitun tiedon käyttö Meri-Lapin seutukuntien sote-päätöksenteossa. Tarkoituksenani on selvittää, miten sote-päätöksenteossa on perusteltu uskomuksia ja minkälainen rooli päätöksenteossa on annettu asiantuntijoille Meri-Lapin seutukunnissa yhteisyrityksen ja oman sote-alueen perustamiseen liittyen vuosina 2014–2017 ja käytetäänkö tutkittua tietoa sote-päätöksenteossa päätösten perusteluissa. Tavoitteenani on vastata tutkimuskysymyksiini, miten Meri-Lapin sote-päätöksenteossa on perusteltu uskomuksia yhteisyrityksen ja oman sote-alueen perustamiseen liittyen vuosina 2016–2017 ja minkälainen rooli päätöksenteossa on annettu asiantuntijoille Meri-Lapin seutukunnissa yhteisyrityksen ja oman sote-alueen perustamiseen liittyen vuosina 2014–2017. Tutkimukseni luonne on kvalitatiivinen eli laadullinen, jolloin tarkastelen suhteita ja niiden muodostamia merkityskokonaisuuksia. Analyysi on tarkoitus toteuttaa kolmessa tasossa. Ensimmäisessä tasossa tarkastelen Meri-Lapin seutukuntien päätöksentekoon liittyviä asiantuntijoita tarkastelemalla työryhmien kokoonpanoja. Ryhmien kokoonpanosta tulen tarkastelemaan erityisesti akateemisten asiantuntijoiden määrää ja osuutta. Toisessa tasossa tarkastelen työryhmien toimintaa ja pyrin löytämään argumentaatioanalyysin keinoin keskeisimpien esitysten perustelutavat. Kolmannessa tasossa tarkastelen edelleen argumentaatioanalyysin keinoin varsinaisia lopputuloksia eli kuntien päätösasiakirjoja. Analyysin pohjalla käytän Charles S. Peircen (1877) luokittelua tavoista hankkia tietoa ja muodostaa käsityksiä. Tutkimusaineisto muodostuu tutkittavien kuntien hallitusten ja valtuustojen päätöksentekodokumenteista sekä asiakokonaisuuteen liittyvien selvitystöistä. Tutkimustuloksista käy ilmi, että Meri-Lapin seutukuntien yhteisyritystä ja yhteistä sote-aluetta koskevassa päätöksenteossa korostuu Bourdieun (1998) yhteiskunnallisten toiminnan kenttien näkökulmasta hallinnollisen tutkimuksen kenttä niin selvitysten kuin asiantuntijoidenkin osalta. Selvitystöissä suosituin uskomusten perustelutapa oli tieteellinen menetelmä, kun taas päätöksenteossa korostui itsepäisyyden menetelmä (vrt. Peirce 2001). Akateemisilla asiantuntijoilla tai akateemisella tutkimuksen kentällä ei näytä olevan merkittävää roolia Meri-Lapin seutukuntien yhteisyritystä ja yhteistä sote-aluetta koskevassa päätöksenteossa.