Työvoimareservi tarpeellisena ongelmana : Politiikassa rakentuva representaatio työttömyydestä ja sosiaalityön työvoimapoliittisesta asemasta
Raappana, Mikko (2022)
Raappana, Mikko
Lapin yliopisto
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121471573
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121471573
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin, millainen representaatio työttömyydestä rakentuu Suomen hallituspolitiikassa ja millaiseksi sosiaalityön ja -palveluiden asema työttömyyspolitiikassa esitetään. Työttömyys ongelmana tulkittiin yhteiskunnassa rakentuvaksi sosiaaliseksi konstruktioksi. Työttömyyden rakentumista tarkasteltiin kriittisesti kyseenalaistamalla kapitalistiseen talouteen, hyvinvointiin ja tasa-arvoon liittyviä poliittisia oletuksia.
Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin työttömien aktivointia ja sosiaalityön työttömyyspoliittista asemaa tarkastelevaa tutkimuskirjallisuutta sekä marxilaista työttömyysteoriaa. Viitekehyksen perustella työttömyys näyttäytyi kapitalistisen järjestelmän rakenteelliseksi ominaisuudeksi, joka sääntelee palkkatasoa ja työvoiman tarjontaa. Sosiaalityön ja -palveluiden työttömyyspoliittinen asema näyttäytyi työttömiä aktivoivaksi ja kontrolloivaksi. Tutkimuksen aineistona käytettiin Suomen hallitusten ja ministeriöiden julkaisemia aihepiiriä käsitteleviä strategia- ja suunnitelmadokumentteja vuosilta 2011–2021. Analyysi toteutettiin ongelman representaatiota kriittisesti tarkastelevan WPR-metodin ja sitä tukevan teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustuloksina havaittiin, että työttömyys representoidaan ensisijaisesti taloudelliseksi ongelmaksi: työttömien riittämätön osaamistaso ja liialliset palkkatoiveet eivät kohtaa työnantajien vaatimuksia. Työttömyys hyvinvoinnin ongelmana jää talouspolitiikan varjoon. Työttömyyden tunnistaminen tasa-arvon ongelmaksi on vähäistä. Työttömyyden ongelmallisuudesta huolimatta täystyöllisyyttä ei kuitenkaan tavoitella, koska se vaarantaisi talouskasvun. Työttömiltä edellytetään aktiivisuutta ja valmiutta osaamisensa kehittämiseen. Sosiaalipalvelut pyritään integroimaan aktivointipolitiikkaan. Sosiaaliturvaa halutaan vastikkeellistaa. Sosiaalityön tehtäväksi rakentuu haavoittuvassa asemassa olevien työttömien tuki ja aktivointi. Myös heikossa asemassa olevien työttömien asiakkuuden päämääräksi esitetään työllistyminen. Sosiaalityö kääntyy perinteisiä arvojaan vastaan edistäessään epätasa-arvoa tuottavaa talouskasvua ja heikentäessään kontrollitoimilla jo ennestään heikossa asemassa olevien asemaa. Tulosten pohjalta tutkimuksessa pohdittiin työttömyyden ongelmallisuuteen liittyviä ristiriitoja, ihmislajin alistamista talouskasvun tuottajaksi, tasa-arvopolitiikan ristiriitaista suhdetta luokkayhteiskuntaan sekä tutkimuksen merkitystä sosiaalityön käytännöille.
Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin työttömien aktivointia ja sosiaalityön työttömyyspoliittista asemaa tarkastelevaa tutkimuskirjallisuutta sekä marxilaista työttömyysteoriaa. Viitekehyksen perustella työttömyys näyttäytyi kapitalistisen järjestelmän rakenteelliseksi ominaisuudeksi, joka sääntelee palkkatasoa ja työvoiman tarjontaa. Sosiaalityön ja -palveluiden työttömyyspoliittinen asema näyttäytyi työttömiä aktivoivaksi ja kontrolloivaksi. Tutkimuksen aineistona käytettiin Suomen hallitusten ja ministeriöiden julkaisemia aihepiiriä käsitteleviä strategia- ja suunnitelmadokumentteja vuosilta 2011–2021. Analyysi toteutettiin ongelman representaatiota kriittisesti tarkastelevan WPR-metodin ja sitä tukevan teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustuloksina havaittiin, että työttömyys representoidaan ensisijaisesti taloudelliseksi ongelmaksi: työttömien riittämätön osaamistaso ja liialliset palkkatoiveet eivät kohtaa työnantajien vaatimuksia. Työttömyys hyvinvoinnin ongelmana jää talouspolitiikan varjoon. Työttömyyden tunnistaminen tasa-arvon ongelmaksi on vähäistä. Työttömyyden ongelmallisuudesta huolimatta täystyöllisyyttä ei kuitenkaan tavoitella, koska se vaarantaisi talouskasvun. Työttömiltä edellytetään aktiivisuutta ja valmiutta osaamisensa kehittämiseen. Sosiaalipalvelut pyritään integroimaan aktivointipolitiikkaan. Sosiaaliturvaa halutaan vastikkeellistaa. Sosiaalityön tehtäväksi rakentuu haavoittuvassa asemassa olevien työttömien tuki ja aktivointi. Myös heikossa asemassa olevien työttömien asiakkuuden päämääräksi esitetään työllistyminen. Sosiaalityö kääntyy perinteisiä arvojaan vastaan edistäessään epätasa-arvoa tuottavaa talouskasvua ja heikentäessään kontrollitoimilla jo ennestään heikossa asemassa olevien asemaa. Tulosten pohjalta tutkimuksessa pohdittiin työttömyyden ongelmallisuuteen liittyviä ristiriitoja, ihmislajin alistamista talouskasvun tuottajaksi, tasa-arvopolitiikan ristiriitaista suhdetta luokkayhteiskuntaan sekä tutkimuksen merkitystä sosiaalityön käytännöille.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]