Tietomurto ja Suomen rikosoikeudellinen lainsäädäntö

Abstract

Pro gradu -tutkielma on rikosoikeudellinen tutkielma, joka tutkii Suomen rikoslainsäädännön tieto- ja viestintärikoksiin kuuluvaa tietomurtoa. Tutkielma vastaa kysymykseen siitä, mitä erityisominaisuuksia tietomurtorikoksilla on, miten rikosoikeuden yleiset opit tulee ottaa huomioon käsiteltäessä tietomurtorikoksia sekä mitä tulee ottaa huomioon, jos rikos täyttää tietomurron tunnusmerkistön lisäksi toisenkin rikoksen tunnusmerkistön. Lisäksi tarkastelen tietomurtorikoksen tutkintaan ja oikeuskäsittelyyn liittyviä erityishaasteita.

Tutkimuksen keskeisenä aiheena on rikoslain (39/1889) 38 luvun tieto- ja viestintärikosten 8 ja 8a §:ien mukainen tietomurto ja törkeä tietomurto. Perehdyn tutkielmassani tietomurtoihin rikosoikeuden vastuuopin, lainkonkurrenssin ja rikosprosessuaalisen seuraamusjärjestelmän kannalta. Käsittelen tietomurtoa lisäksi poikkitieteellisesti tietoteknisestä näkökulmasta keskeisten käsitteiden määrittelemisen kannalta.

Tietomurtorikosten digitaalinen tekoympäristö asettaa korostuneita vaatimuksia tietomurtojen tutkinnalle ja tuomitsemiselle. Rikosoikeuden yleiset opit ja lainkonkurrenssisäännöt on laadittu fyysisen ympäristön kontekstiin, mikä asettaa haasteita sovellettaessa niitä digitaalisessa ympäristössä tapahtuviin tietomurtorikoksiin. Lainkonkurrenssitilanteissa kohteena oleva tietomurtotapaus tulee ratkaista abstraktien sääntöjen lisäksi tapauskohtaiset erityisolosuhteet huomioiden.