”Kuulostaa just semmoiselta vähä parempien ihmisten paikalta…” Narratiivinen tutkimus matalan koulutustason perheistä tulleiden yliopisto-opiskelijoiden korkeakouluun hakeutumisesta

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, kuinka matalan koulutustason perheistä tulleet yliopisto-opiskelijat ovat kokeneet saaneensa tukea perheeltänsä sekä koulun ohjauksesta korkeakouluopintoihin hakeutuessa. Tutkimuksessa matalan koulutustason perheeksi määritellään perhe, jossa kumpikaan vanhempi ei ole suorittanut korkeakoulututkintoa, vaan heidän korkein koulutustasonsa on toisen asteen, opistoasteen tai peruskouluasteen koulutus. Tutkin kokemuksia kerronnallisella teemahaastattelulla, jossa koulukokemuksia analysoin narratiivien analyysin keinoin.

Tuloksista tuli esille useaa erilaista tuen saantia perheeltä: toiminnaltaan joko emotionaalisesti tukevaa, mutta ei suoriutumisessa painostavaa, sekä koulunkäyntiä vähättelevää, mutta samaan aikaan kovaa suoriutumista vaativaa. Lisäksi löytyi opiskelijoiden yliopistotavoitteita vähättelevää ja muuten etäistä perhettä. Koulujen ohjaus taas koettiin yleisesti laadultaan heikkona, yleismaailmallisena ja etäisenä, eikä se palvellut yksilöllisesti opiskelijoiden tarpeita. Ylipäänsä opiskelijat kokivat yliopistossa pärjäämisen ja osaamisen alkuun muita heikommaksi, mutta heidän minäpystyvyytensä on kasvanut opiskeluvuosien myötä.

Johtopäätöksenä voin todeta, että opiskelijat eivät ole kokeneet saaneensa sellaista tukea, joka olisi auttanut heitä heidän opiskelutarpeissansa tai koulutusvalintojen tekemisessä korkeakouluun hakeutuessa. Ei-korkeakoulutetun perheen yliopisto-opiskelijat eivät saa koulusta tai kodista sellaista tietoa, ohjausta tai apua, mikä huomioisi heidän taustansa tai ottaisi heidän taustoistansa tulevan epävarmuuden huomioon. Tämä tutkimus herättää pohdintaa siitä, miten koulun ja kodin yhteistyötä voidaan kehittää huomioimaan niitä perheitä, jotka eivät voi tukea tai antaa koulunkäynnissä tukevaa tietoa opiskelijoille.

In my master's thesis, I examine how university students from families with a low education level have felt that they have received support from their families and from the school's study guidance when applying for higher education. A family with a low level of education is defined as a family in which neither parent has completed higher education studies, meaning that their highest level of education is secondary, college or primary school education. I research the experiences with a narrative themed interview, where the school experiences are examined by narrative analysis.

The results revealed many types of support from the family: in terms of its function, they either supports mostly emotionally, but does not pressure students, or belittles schools, but at the same time demands better study results. In addition, there were families who belittled the student’s university goals and was otherwise distant. Study guidance, on the other hand, was overall perceived to be weak in quality, universal and too remote from students, and it did not serve the students' needs. Overall, students felt that their ability to perform at universities was weaker at first, but their self-efficacy has grown over the years of study.

The conclusion I make from the results is that students have not felt that they received enough support, that would have helped them in their study needs or in making educational choices. University students from non-college-educated families do not receive information, guidance, or help that would take their background or their insecurities that come from their backgrounds in consideration. This study provokes reflection on how the cooperation between school and home can be developed to provide more educational information to families who cannot support or provide information to support students when they go to school.