”Kuulostaa just semmoiselta vähä parempien ihmisten paikalta…” Narratiivinen tutkimus matalan koulutustason perheistä tulleiden yliopisto-opiskelijoiden korkeakouluun hakeutumisesta
Morko, Salla (2022)
Morko, Salla
Lapin yliopisto
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121972536
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121972536
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, kuinka matalan koulutustason perheistä tulleet yliopisto-opiskelijat ovat kokeneet saaneensa tukea perheeltänsä sekä koulun ohjauksesta korkeakouluopintoihin hakeutuessa. Tutkimuksessa matalan koulutustason perheeksi määritellään perhe, jossa kumpikaan vanhempi ei ole suorittanut korkeakoulututkintoa, vaan heidän korkein koulutustasonsa on toisen asteen, opistoasteen tai peruskouluasteen koulutus. Tutkin kokemuksia kerronnallisella teemahaastattelulla, jossa koulukokemuksia analysoin narratiivien analyysin keinoin.
Tuloksista tuli esille useaa erilaista tuen saantia perheeltä: toiminnaltaan joko emotionaalisesti tukevaa, mutta ei suoriutumisessa painostavaa, sekä koulunkäyntiä vähättelevää, mutta samaan aikaan kovaa suoriutumista vaativaa. Lisäksi löytyi opiskelijoiden yliopistotavoitteita vähättelevää ja muuten etäistä perhettä. Koulujen ohjaus taas koettiin yleisesti laadultaan heikkona, yleismaailmallisena ja etäisenä, eikä se palvellut yksilöllisesti opiskelijoiden tarpeita. Ylipäänsä opiskelijat kokivat yliopistossa pärjäämisen ja osaamisen alkuun muita heikommaksi, mutta heidän minäpystyvyytensä on kasvanut opiskeluvuosien myötä.
Johtopäätöksenä voin todeta, että opiskelijat eivät ole kokeneet saaneensa sellaista tukea, joka olisi auttanut heitä heidän opiskelutarpeissansa tai koulutusvalintojen tekemisessä korkeakouluun hakeutuessa. Ei-korkeakoulutetun perheen yliopisto-opiskelijat eivät saa koulusta tai kodista sellaista tietoa, ohjausta tai apua, mikä huomioisi heidän taustansa tai ottaisi heidän taustoistansa tulevan epävarmuuden huomioon. Tämä tutkimus herättää pohdintaa siitä, miten koulun ja kodin yhteistyötä voidaan kehittää huomioimaan niitä perheitä, jotka eivät voi tukea tai antaa koulunkäynnissä tukevaa tietoa opiskelijoille.
Tuloksista tuli esille useaa erilaista tuen saantia perheeltä: toiminnaltaan joko emotionaalisesti tukevaa, mutta ei suoriutumisessa painostavaa, sekä koulunkäyntiä vähättelevää, mutta samaan aikaan kovaa suoriutumista vaativaa. Lisäksi löytyi opiskelijoiden yliopistotavoitteita vähättelevää ja muuten etäistä perhettä. Koulujen ohjaus taas koettiin yleisesti laadultaan heikkona, yleismaailmallisena ja etäisenä, eikä se palvellut yksilöllisesti opiskelijoiden tarpeita. Ylipäänsä opiskelijat kokivat yliopistossa pärjäämisen ja osaamisen alkuun muita heikommaksi, mutta heidän minäpystyvyytensä on kasvanut opiskeluvuosien myötä.
Johtopäätöksenä voin todeta, että opiskelijat eivät ole kokeneet saaneensa sellaista tukea, joka olisi auttanut heitä heidän opiskelutarpeissansa tai koulutusvalintojen tekemisessä korkeakouluun hakeutuessa. Ei-korkeakoulutetun perheen yliopisto-opiskelijat eivät saa koulusta tai kodista sellaista tietoa, ohjausta tai apua, mikä huomioisi heidän taustansa tai ottaisi heidän taustoistansa tulevan epävarmuuden huomioon. Tämä tutkimus herättää pohdintaa siitä, miten koulun ja kodin yhteistyötä voidaan kehittää huomioimaan niitä perheitä, jotka eivät voi tukea tai antaa koulunkäynnissä tukevaa tietoa opiskelijoille.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]