Mitä etätyöjakso opetti työyhteisöstä? – Kansanopistojen rehtoreiden käsityksiä yhteisöllisyydestä etätyöyhteisössä

Abstract

Tutkimus käsittelee kansanopistojen rehtoreiden käsityksiä yhteisöllisyydestä etätyössä sekä käsityksiä yhteisöstä etätyöjakson jälkeen. Tarkempi näkökulma aiheeseen muodostuu kansanopistojen etätyöjakson ympärille, jossa kaikki opistot siirtyivät etätyömuotoon keväällä 2020 Covid-19pandemian vuoksi. Olen kiinnostunut rehtoreiden käsityksistä oman työyhteisönsä yhteisöllisyydestä ja miten rehtorin rooli näkyy tämän muutoksen keskellä.

Teoreettinen viitekehys rakentuu kansanopistojen, yhteisöllisyyden ja etäjohtajuuden ympärille. Kansanopistoilla on pitkä historia Suomessa, mutta etätyömuoto oli uusi ja yllättävä muutos. Tutkimuksen toteutin fenomenografisella tutkimusmenetelmällä haastattelemalla viittä kansanopiston rehtoria ja analysoin haastatteluaineiston hyödyntämällä fenomenografista analyysia.

Tulokset muodostuivat kolmen kuvauskategorian ympärille, jotka rakentuivat ajallisesti aikaa ennen etätyötä, etätyöjakson vaiheelle sekä ajalle sen jälkeen. Rehtoreiden käsitykset oman opiston yhteisöllisyydestä olivat positiivisia, merkityksellisiä ja siihen haluttiin panostaa yhteisillä tapahtumilla. Etätyöhön siirtyminen oli kaikille uutta, joka loi aluksi turhautumista yhteisöön. Yhteisöllisyyttä etätyöyhteisössä pidettiin yllä teknologialaitteiden välityksellä, mutta nopeasti haluttiin vanhoihin rutiineihin takaisin. Rehtorit halusivat kuunnella yhteisönsä toiveita ja luoda hyvää ilmapiiriä. He näkivät johtajuuden tärkeänä tekijänä etätyöyhteisössä. Etätyöjakson jälkeen kommunikaatiovälineiden käyttö monipuolistui, rehtori näkivät työyhteisössä enemmän itseohjautuvuutta sekä monimuotoisuus työtavoissa kasvoi.