Rikosoikeudellinen vastuu deepfake-teknologian väärinkäytöstä

Abstract

Helposti saatavilla oleva deepfake- eli syväväärennösteknologia mahdollistaa tekoälyn avulla valheellisten tallenteiden luomisen. Aidon oloisen, mutta väärennetyn videon laadinnassa ja etenkin levittämisessä voi syyllistyä lukuisiin eri rikoksiin.

Tutkielmassa havainnollistetaan syväväärentämisen väärinkäytöstä aiheutuvia haasteita niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Päätarkoituksena on tuoda esille väärinkäytön eri muotoja sekä osoittaa, kuinka rikoslain säännökset soveltuvat eri väärinkäyttötilanteisiin. Tutkielmassa pohditaan lisäksi, mitkä teot jäävät tällä hetkellä rangaistavuuden ulkopuolelle.

Suomen rikoslaki soveltuu varsin kattavasti syväväärennösten väärinkäyttöön. Jos video on tehty ilman siinä näkyvän henkilön lupaa, on todennäköistä, että jonkin rikoksen tunnusmerkistö täyttyy riippumatta videon sisällöstä. Teko voi olla identiteettivarkaus, kunnianloukkaus, uuden seksuaalirikoslainsäädännön mukainen seksuaalirikos tai esimerkiksi väärennys. Välillisesti syväväärennöstä voidaan käyttää esimerkiksi petoksessa tai kiristyksessä. Ongelmallisimpia ilmiöitä ovat disinformaation levittäminen syväväärennöksiä hyödyntäen sekä vaalivaikuttamisen eri muodot. Toistaiseksi näihin ei voida puuttua rikoslain puitteissa, ellei tekoon sovellu jokin muu rikoslain säännös, kuten kunnianloukkaus.

Suurimpia haasteita tuovat tekijöiden vaikea jäljitettävyys sekä se, ettei videoiden aitoutta voida todentaa luotettavasti. EU:n tulossa oleva tekoälyasetus pyrkii vastaamaan syväväärennösteknologian tuomiin haasteisiin, mutta käytännön toteutuksessa on omat haasteensa. Näitä ovat esimerkiksi teknologian käyttöön liittyvät, keskenään ristiriitaiset perusoikeudet.