EU:n ympäristöpolitiikan tehokas täytäntöönpano rikosoikeuden avulla

Abstract

Ympäristöpolitiikka on EU:n tärkeimpiä politiikan aloja, jonka merkitys on kasvanut entisestään Euroopan vihreän kehityksen ohjelman myötä. Integraatioperiaate edellyttää ympäristönsuojelua koskevien vaatimusten sisällyttämistä myös muuhun unionin politiikkaan ja sen toteuttamiseen. Jäsenvaltioiden on pantava unionin ympäristöpolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi antama ympäristösääntely täytäntöön tehokkaasti. Tutkimusongelmana on selvittää, millainen rikosoikeudellinen toimivalta Euroopan unionilla on ympäristöpolitiikan tavoitteiden tehokkaan täytäntöönpanon varmistamisessa. Rikosoikeudellisen toimivallan sisältöä arvioidaan tavoitteellis-systemaattisella metodilla unionin ympäristöpolitiikan tavoitteiden, toimivaltaperiaatteiden, yleisten EU-oikeudellisten periaatteiden ja kriminalisointiperiaatteiden valossa.

EU voi liitännäistoimivallan perusteella antaa rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevia vähimmäissääntöjä, jos se on välttämätöntä unionin politiikan tavoitteiden tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi. EU:n rikosoikeudellista toimivaltaa rajoittavat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate, EU:n primäärioikeudesta johdettavat kriminalisointiperiaatteet sekä velvollisuus kunnioittaa jäsenvaltioiden kansallisia rikosoikeusjärjestelmiä. Rikosoikeudellisten keinojen käyttämisen tulee olla ympäristöpolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi viimesijainen käytettävissä oleva keino. Jäsenvaltioiden sanktiojärjestelmien erilaisuus kuitenkin heikentää EU:n mahdollisuutta tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseen hallinnollisten seuraamusjärjestelmien avulla. Ympäristöpolitiikan tavoitteista on johdettavissa tärkeitä suojeltavia oikeushyviä, joiden turvaamiseen rikosoikeudellisin keinoin ei tule suhtautua pidättyväisesti.

EU on omaksunut rikosoikeudellisessa lähentämisessään tehokkaiden, oikeasuhtaisten ja varoittavien rangaistusten periaatteen, joka jättää jäsenvaltioille merkittävää harkintavaltaa rangaistusten täytäntöönpanossa. Tutkimuksessa esitetään, että vähimmäisseuraamusten tarkempi määrittely on mahdollista, kun se toteutetaan EU-rikosoikeudellisia kriminalisointiperiaatteita sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Seuraamusten määrittelyssä tulisi huomioida riittävällä tavalla se, että ympäristö- ja jäterikoksia tehdään tyypillisesti taloudellisista motiiveista.