Koronapandemian vaikutusten minimointia vai velkojan oikeuksien heikentämistä? - Konkurssilain muutos takaisinsaannin ja velallisen rikosoikeudellisen vastuun näkökulmasta
Sievänen, Valtteri (2023)
Sievänen, Valtteri
Lapin yliopisto
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023022128040
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023022128040
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee koronapandemian johdosta säädetyn konkurssilain väliaikaista muutosta. Kyseisellä muutoksella poistettiin määräajaksi konkurssilain (120/2004) 2 luvun 3 §:n 3 kohta, jolloin velkoja ei pystynyt hakemaan velallista konkurssiin konkurssiuhkaisella maksukehotuksella. Alun perin muutoksen oli määrä lakata 31.10.2020, mutta muutoksen voimassaoloa jatkettiin 31.1.2021 asti.
Tutkimuksessa käsitellään kyseisen lakimuutoksen merkitystä takaisinsaanneille sekä velallisen rikosoikeudellisen vastuun toteutumista tilanteissa, joissa velkoja on maksukyvyttömänä tehnyt toimia, joista on aiheutunut haittaa tämän velkojille. Tarkastelun pääpaino pidetään ennen kaikkea velallisyrityksen johdon rikosoikeudellisessa vastuussa ja onko kyseinen lakimuutos avannut mahdollisuuksia velalliselle toimia velkojiaan vahingoittavasti joutumatta kuitenkaan itse rikosoikeudelliseen vastuuseen. Takaisinsaannin osalta tutkimus on kohdennettu takaisinsaantiaikoihin, tarkalleen ottaen niiden mahdollisen pitenemisen tai alkamatta jäämisen aiheuttamiin ongelmatilanteisiin.
Tutkimus hyödyntää lainopillista metodia, jolloin siinä lainsäädännön ohella tukeudutaan vahvasti hallituksen esityksiin ja aiempaan oikeuskäytäntöön. Argumentointia täydennetään oikeuskirjallisuuden lähteillä. Etenkin oikeuskäytännöllä pyritään löytämään oikeudellisesti epäselviä tilanteita, jotka ainakin teoreettisesti voisivat tulla vastaavasti kyseeseen konkurssilain väliaikaisen muutoksen ja koronapandemian aikana. Lisäksi tutkimuksessa tehdään katsaus myös Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan kansallisessa lainsäädännössä tehtyihin ratkaisuihin koronapandemian vaikutusten minimoimiseksi ja verrataan niitä Suomen vastaaviin toimiin. Tältä osin tutkimus hyödyntää myös oikeusvertailun metodia.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että säädetty konkurssilain muutos on madaltanut maksukyvyttömän velallisen kynnystä syyllistyä velallisen epärehellisyyteen tai velkojansuosintaan etenkin toimiessaan huolimattomasti ja mahdollisesti olematta täysin tietoinen tekemiensä toimien merkityksestä tämän maksukyvylle koronapandemian aiheuttamissa poikkeusoloissa. Suurin vaikutus tähän on lakimuutoksen antamalla lisäajalla velalliselle jatkaa toimintaansa maksukyvyttömänä, sillä konkurssiin joutumatta tämän toimia ei myöskään päästä tarkastelemaan kriittisemmin etenkin ulkopuolisen pesänhoitajan toimesta. Tästä johtuen tutkimuksessa ehdotetaan vastaavanlaisissa tilanteissa korostettavan enemmän velallisyhtiön johdon vastuuta kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa on tehty, sekä pyrittävän tekemään selvemmin eroa pandemian aiheuttaman maksukyvyttömyyden ja muista syistä aiheutuneen maksukyvyttömyyden välillä.
Tutkimuksessa käsitellään kyseisen lakimuutoksen merkitystä takaisinsaanneille sekä velallisen rikosoikeudellisen vastuun toteutumista tilanteissa, joissa velkoja on maksukyvyttömänä tehnyt toimia, joista on aiheutunut haittaa tämän velkojille. Tarkastelun pääpaino pidetään ennen kaikkea velallisyrityksen johdon rikosoikeudellisessa vastuussa ja onko kyseinen lakimuutos avannut mahdollisuuksia velalliselle toimia velkojiaan vahingoittavasti joutumatta kuitenkaan itse rikosoikeudelliseen vastuuseen. Takaisinsaannin osalta tutkimus on kohdennettu takaisinsaantiaikoihin, tarkalleen ottaen niiden mahdollisen pitenemisen tai alkamatta jäämisen aiheuttamiin ongelmatilanteisiin.
Tutkimus hyödyntää lainopillista metodia, jolloin siinä lainsäädännön ohella tukeudutaan vahvasti hallituksen esityksiin ja aiempaan oikeuskäytäntöön. Argumentointia täydennetään oikeuskirjallisuuden lähteillä. Etenkin oikeuskäytännöllä pyritään löytämään oikeudellisesti epäselviä tilanteita, jotka ainakin teoreettisesti voisivat tulla vastaavasti kyseeseen konkurssilain väliaikaisen muutoksen ja koronapandemian aikana. Lisäksi tutkimuksessa tehdään katsaus myös Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan kansallisessa lainsäädännössä tehtyihin ratkaisuihin koronapandemian vaikutusten minimoimiseksi ja verrataan niitä Suomen vastaaviin toimiin. Tältä osin tutkimus hyödyntää myös oikeusvertailun metodia.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että säädetty konkurssilain muutos on madaltanut maksukyvyttömän velallisen kynnystä syyllistyä velallisen epärehellisyyteen tai velkojansuosintaan etenkin toimiessaan huolimattomasti ja mahdollisesti olematta täysin tietoinen tekemiensä toimien merkityksestä tämän maksukyvylle koronapandemian aiheuttamissa poikkeusoloissa. Suurin vaikutus tähän on lakimuutoksen antamalla lisäajalla velalliselle jatkaa toimintaansa maksukyvyttömänä, sillä konkurssiin joutumatta tämän toimia ei myöskään päästä tarkastelemaan kriittisemmin etenkin ulkopuolisen pesänhoitajan toimesta. Tästä johtuen tutkimuksessa ehdotetaan vastaavanlaisissa tilanteissa korostettavan enemmän velallisyhtiön johdon vastuuta kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa on tehty, sekä pyrittävän tekemään selvemmin eroa pandemian aiheuttaman maksukyvyttömyyden ja muista syistä aiheutuneen maksukyvyttömyyden välillä.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]